#Yhteistyöhaaste

Yhteisen oppimisen imu | Miten oppiva kulttuuri muotoillaan? | Vilma Mutka | #31

Vilma Mutka on oppimismuotoilija, yrittäjä ja Mukamas Learning Designin perustaja. Hänen työnsä ytimessä ovat oppiminen, muutos, kehittäminen, fasilitointi ja oppivat työyhteisöt. Vilma on tehnyt pitkän matkan oppimisen ja työelämän kehittämisen parissa: Tiimiakatemiasta, tapahtuma-alalta, Australiasta ja Open Space -kokemuksista kohti Art of Hostingia, oppimismuotoilua ja organisaatioiden oppimiskulttuurien rakentamista. Jaksossa keskustelemme kaikesta siitä, mikä saa ihmiset, tiimit, organisaatiot ja verkostot uudistumaan yhdessä. Mitä tapahtuu, kun oppiminen nähdään yhteisenä prosessina, jossa rakennetaan tiloja, rakenteita ja kulttuuria ihmisille ajatella, kokeilla, kuunnella, erehtyä ja oppia yhdessä? Miten työssä oppimista, tiimioppimista, vertaisoppimista ja oppivan kulttuurin muodostumista voidaan johtaa? Mitä oppimismuotoilu tarkoittaa työelämän ja organisaatioiden kehittämisessä? Mikä on esihenkilön rooli oppimisen, dialogin ja yhteisen ajattelun mahdollistajana? Millä tavoin oppimisen fasilitointi ja valmentaminen on enemmän taitoa kuin menetelmien käyttämistä? Miten tila, aika, pelisäännöt ja luottamuksellinen ilmapiiri voivat synnyttää oppimisen imun? Miksi omistajuus oppimisesta syntyy? Minkälainen on hyvä yhteisen oppimisen prosessi? Jakson teemat: 00:00:00 – Vilma Mutka ja oppimismuotoilun maailma 00:00:58 – Oppiminen, muutos ja kehittäminen yhdessä 00:04:51 – Open Space käänteentekevänä kokemuksena 00:06:11 – Art of Hosting ja osallistava johtaminen 00:08:33 – Yhteistyötä oppii vain tekemällä 00:11:29 – Tilan tarjoilu ja oppimisen wow-kokemus 00:15:11 – Open Space, roolit ja kahden jalan laki 00:23:14 – Oppimiskulttuuri työn virrassa 00:27:35 – Oman työn merkitys ja työn tuunaaminen 00:31:18 – Esihenkilö oppimisen mahdollistajana 00:34:42 – Työpaikalla pitää myös treenata 00:42:57 – Omistajuus syntyy kuulluksi tulemisesta 01:02:40 – Oppiva yksilö, tiimi ja työyhteisö 01:13:14 – Mokaaminen oppimisen ja luottamuksen lähteenä 01:31:13 – Check-in, check-out ja check-point 01:46:31 – Luottamus, yhteinen hyvä ja oma panos

Suorituksesta vapaa tila | Leena Huovinen | Mitä kisa- ja yliopistopapin työ on opettanut yhteistyöstä? | #30

Leena Huovinen on kisapappi, yliopistopappi, rovasti, työnohjaaja, sovittelija ja pitkän linjan ihmisten kohtaaja. Huovinen on ollut suomalaisen huippu-urheilun parissa kisapappina vuodesta 2003. Hän on ollut mukana 11 olympialaisissa ja noin kolmissakymmenissä muissa arvokisoissa. Helsingin yliopiston yliopistopappina hän on toiminut vuodesta 1998. Juuri tämän jakson äänityshetkellä käynnistymässä on Huovisen 29. lukuvuosi tässä roolissa. Leena Huovinen katsoo yhteistyötä kahdesta erityisestä maailmasta käsin: huippu-urheilusta ja yliopistoyhteisöstä. Molemmissa tavoitellaan paljon, kilpaillaan kovaa ja eletään paineen alla. Molemmissa tarvitaan myös sellaisia tiloja ja hetkiä, joissa ei tarvitse suorittaa mitään. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, mitä yhteistyö tarkoittaa paikoissa, joissa ihmisen arvo jää helposti suorituksen, kilpailun, tuloksen, aseman tai osaamisen varjoon: Miksi yliopistossa ja huippu-urheilussa tarvitaan suorituksesta vapaa alue, ja miten tällainen tila luodaan? Onko sielunhoidolle aikaa opiskelijoiden, henkilökunnan ja urheilijoiden arjessa, ja mihin tätä tarvitaan? Millä tavoin luottamus voi olla parempi matkaeväs kuin epäluulo? Mitä tapahtuu, kun ihmiset uskaltavat lähteä liikkeelle avoimesti ja vähän tietämättöminä? Miten pienistä merkeistä ihminen päättelee, voiko toista lähestyä? Miksi kaikki ei aina ratkea puhumalla? Mitä hiljainen kohtaaminen voi opettaa läsnäolosta? Miksi myös sopimukset, rakenteet ja luottamuksellisuus ovat yhteistyön kannalta tärkeitä? Jakson teemat: 00:00:00 – Leena Huovinen, kisapappi, yliopistopappi ja rovasti 00:03:42 – Kirkon työntekijänä ihmisten keskellä 00:10:04 – Yliopistopapin työ ja suorituksesta vapaa alue 00:15:03 – Kisapappitoiminnan historia ja nykyinen käänne 00:17:21 – Urheilijan minä-puhe muuttuu me-puheeksi 00:20:15 – Miksi juuri pappi kuuluu urheiluun? 00:22:22 – Hengellisyys, sielu ja elämän peruskysymykset 00:29:40 – Kaikkia varten uskonnosta riippumatta 00:31:53 – Miten voin auttaa ja mitä on mielen päällä? 00:36:53 – Yliopisto, huippu-urheilu ja kilpailun eri muodot 00:45:24 – Avoin yhteistyö ja yhdessä rakentamisen tila 00:47:03 – Rio, vatsatautiepidemia ja käytännön me-henki 00:53:03 – Luottamus lähtökohtana yhteistyölle 00:58:30 – Lähestyttävyys, ensivaikutelmat ja pienet merkit 01:07:33 – Hiljainen kohtaaminen ja sanojen loppuminen 01:14:18 – Sopimukset, rakenteet ja yhteistyön perälauta 01:28:14 – Kun kohtaaminen epäonnistuu ja onnistuukin 01:39:57 – Yhteinen maailma, hiljainen tieto ja päätös luottaa

Voiko yhteistyöpuhe johtaa vallan väärinkäyttöön? | Kansanedustaja Hanna Sarkkinen | Yhteistyö politiikassa vaatii luottamusta | #29

Hanna Sarkkinen on vasemmistoliiton kolmannen kauden kansanedustaja (vuodesta 2015 alkaen) ja hän on toiminut sosiaali- ja terveysministerinä Sanna Marinin hallituksessa (2021-2023). Sarkkinen on tehnyt koko aikuiselämänsä ammattimaisesti politiikkaa, ensin kuntapolitiikassa ja sitten lähes 12 vuotta eduskunnassa. Hän on nyt tehnyt päätöksen, ettei ole enää ehdolla seuraavissa eduskuntavaaleissa. Sarkkinen on koulutukseltaan filosofian maisteri, pääaineenaan historia. Hän on suorittanut vastikään myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon johtamisesta. Historiallinen tarkastelu tuo tämän jakson pohdintoihin mukaan erityisesti lähdekritiikin ja suhteellisuudentajun näkökulmat. Johtamisen näkökulmasta nousee esille erityisesti ajatus siitä, että johtaminen on ytimeltään palvelutehtävä, jossa tavoitteena on auttaa muita tekemään työnsä hyvin. Tässä jaksossa keskustelemme politiikasta luottamuksen, vallan, kilpailun, kamppailun ja yhteistyön kenttänä: Mitä yhteistyö tarkoittaa politiikassa? Minkälaista on poliittinen toiminta käytännössä, jos se ymmärretään kilpailuna eikä kamppailuna? Miksi politiikassa tarvitaan sekä rajoja että niiden kunnioittamista? Miksi esimerkiksi selkävoitto on politiikassa lyhyt tie? Miten sosiaalinen media ja identiteettipolitiikan nousu ovat vaikuttaneet poliittiseen keskusteluun? Miksi aito keskustelu onnistuu usein paremmin silloin, kun some on hiljaa ja kamerat ovat kiinni? Millainen puheenjohtajuus mahdollistaa hyvän yhteistyön eduskunnan valiokuntatyössä? Miksi epäviralliset kohtaamiset, matkat, kahvit ja kesäjuhlat voivat olla demokratian kannalta tärkeitä? Mitä tapahtuu, jos yhteistyöpuheesta tulee vallankäytön väline? Miten psykologinen turvallisuus, haavoittuvuus ja rohkeus voivat vahvistaa yhteistyötä? Mitä Ukrainan sodan alun ja Suomen Nato-prosessin aikainen puoluekeskustelu opetti yhteistyöstä? Jakson teemat: 00:00:00 – Hanna Sarkkinen ja pitkä ura politiikassa 00:16:41 – Politiikka kilpailuna vai kamppailuna 00:25:56 – Kamerat kiinni ja aidomman keskustelun tila 00:29:42 – Hyvä puheenjohtajuus ja valiokuntatyön henki 00:40:32 – Luottamus vähentää varmistamisen tarvetta 00:44:49 – Henkilösuhteet, rajat ja poliittinen mandaatti 00:47:25 – Miksi selkävoitto on politiikassa lyhyt tie 00:56:56 – Epäviralliset kohtaamiset ja tutustumisen paikat 01:09:07 – Yhteistyö ei ole pakkoa eikä pakkokonsensusta 01:16:49 – Yhteistyöpuhe ja vallankäytön riski 01:32:27 – Psykologinen turvallisuus, haavoittuvuus ja rohkeus 01:46:07 – Nato-prosessi, erimielisyys ja kollektiivinen onnistuminen

Miten yhteinen sointi syntyy? | Oopperan ja ihmisyyden ytimessä | Klarinetisti Patrik Stenström | #28

Patrik Stenström on klarinetisti, Kansallisoopperan orkesterin pitkäaikainen muusikko ja varaäänenjohtaja. Hän toiminut myös Muusikko-lehden päätoimittajana ja ollut vuosien varrella lukuisissa muusikoiden edunvalvonta- ja luottamustehtävissä. Viime vuosina Stenström on hakeutunut kohti ihmisten välistä kohtaamistyötä ja työnohjausta. Tässä jaksossa keskustelemme yhteistyöstä Kansallisoopperassa ja laajemminkin musiikinteon kontekstissa. Lisäksi keskustelemme ihmisyydestä, työnohjauksen tarpeesta ja uudistavien yhteisöjen rakentamisesta. Kuinka Kansallisoopperan teokset syntyvät yhteistyönä? Miten orkesteriin syntyy yhteinen sointi ja kollektiivinen tietoisuus? Miten yhtäältä vuosien vaativa suunnittelutyö ja valmistautuminen ja toisaalta kollektiivinen hetkessä eläminen voivat olla samaan aikaan läsnä? Miksi huippuosaajien työssä jännitteet, paineet ja armeliaisuus kulkevat rinnakkain? Miten muusikon esiintymisjännitys, häpeä ja hyväksynnän tarve vaikuttavat ja ovat läsnä yhteistyössä? Miksi ihmiset tarvitsevat rauhallisia, hitaita ja analyyttisiä keskusteluja? Mitä tarkoittaa ei-tietämisen tila työnohjauksessa, keskustelussa ja yhteistyössä? Miten pieni jatkuva kehittäminen voisi olla parempi tie kuin suuret rysäyksellä tehdyt uudistukset? Entä mitä voimme oppia edesmenneeltä muusikolta ja säveltäjältä Chick Corealta yhteistyöstä? Jakson teemat: 00:00:00 – Patrik Stenström ja 30 vuotta oopperassa 00:03:26 – Kiinnostuksen monet kohteet: musiikki, kirjoittaminen, kuvaaminen ja edunvalvonta 00:09:26 – Hengittely, rauhoittuminen ja kehon kautta virittäytyminen 00:12:25 – Työnohjaus, systeemisyys ja ei-tietämisen tila 00:17:18 – Yhteistyö koko elämän ja luonnon perusilmiönä 00:20:13 – Ooppera valtavana yhteistyökoneistona 00:28:23 – Suunnittelu ja hetkessä eläminen samassa esityksessä 00:30:05 – Orkesterin kollektiivinen sielu ja yhteinen sointi 00:39:00 – Kontakti, turva ja parhaat hetket musiikissa 00:46:23 – Jännitteet, paineet ja armeliaisuuden tarve 00:49:24 – Esiintymisjännitys ja häpeä paineistetuissa tilanteissa 00:56:22 – Vinkit nuorille muusikoille: suhteellisuudentaju ja oman egon kohtuullistaminen 01:08:06 – Hyväksyvä katse ja tunne siitä, ettei ole yksin 01:18:27 – Työnohjaus, psykoterapia ja kiinnostus kulissien takaiseen elämään 01:32:44 – Rauhallisten, hitaiden ja analyyttisten keskustelujen tarve 01:37:07 – Pieni jatkuva kehittäminen suurten uudistusrysäysten sijaan 01:48:11 – Itsetuntemus, polarisaatio ja oman pimeän puolen tunnistaminen 01:56:39 – Chick Corea ja taito saada muut kuulostamaan paremmilta

Hyvä tyyppi saa enemmän aikaan | Miten ympäristönsuojelun yhteistyö on avautunut Suomessa viime vuosikymmeninä? | Ympäristöjohtaja Miira Riipinen, Helsingin kaupunki | #27

Miira Riipinen on Helsingin kaupungin ympäristöjohtaja. Hänellä on monipuolinen ja pitkä kokemus ympäristöhallinnosta, ympäristövalvonnasta, ympäristönsuojelun kehittämisestä ja kansainvälisestä ympäristönsuojeluun liittyvästä yhteistyöstä. 25-vuotisella urallaan Riipinen on toiminut asiantuntija- ja johtotehtävissä eri kokoisissa kunnissa ja kaupungeissa sekä Kuntaliitossa. Tässä jaksossa keskustelemme ympäristönsuojeluun ja ympäristöhallintoon liittyvästä yhteistyöstä. Tässä työssä kohtaavat ympäristö ja talous, paikallisdemokratia, kaupunkilaisten arki, palvelujen saavutettavuus, rakentaminen, luontoarvot, lainsäädäntö ja poliittiset arvovalinnat: Miten ympäristönsuojelu on kehittynyt viime vuosikymmeninä, ja mitä haasteita ja mahdollisuuksia tämä on tarkoittanut yhteistyön ja johtamisen näkökulmasta? Miten kaupungin kasvu, luontoarvot, asuntotarve, päiväkodit, koulut, liikkuminen ja palvelut sovitetaan yhteen? Miten yhteistyö ja verkostot ovat asiantuntijalle ehkä tärkein vaikuttamisen ja kehittämisen kanava, mutta myös keskeinen selviytymiskeino? Miksi helposti lähestyttävä, mukava ja samalla kriittinen asiantuntija voi saada enemmän aikaan kuin jatkuvasti vastakkainasetteluun rakentava toimija? Miten virkamiehen riippumattomuus ja avoin vuorovaikutus voivat olla yhtä aikaa mahdollisia? Miksi verkostoilla pitää olla vastuu, omistajuus ja koordinaatio, mutta ei liian tiukkaa agendaa? Keskustelussa avataan konkreettisesti myös Miira Riipisen johtamis- ja yhteistyöajattelua ja oppeja pitkän uran varrelta: Miten nuori ympäristöviranhaltija selvisi kahdessa pienessä kunnassa, joissa ympäristönsuojelu ei vielä silloin ollut kaikkien mielestä tärkein asia? Miten ympäristöviranhaltijan rooli ja työ on muuttunut, kun viime vuosikymmenten kehityksen myötä ympäristöasiantuntijan ei enää tarvitse tuputtaa itseään yhteiseen pöytään, vaan hänet halutaan yhä useammin aktiivisesti kutsua mukaan merkittävänä vaikuttajana? Miten rohkea kysyminen auttaa yhteistyössä? Miten vapaa keskustelu ja väljä agenda auttavat tilanteissa, joissa tiukasti aikataulutettu kokous ei riitä? Jakson teemat: 00:00:00 – 25 vuotta ympäristöhallinnon eri rooleissa 00:04:58 – Kuntasektori, konkretia ja paikallisdemokratia 00:08:31 – Verkostot nuoren asiantuntijan tukena 00:12:01 – Kuntaliitto, lobbaus ja EU-vaikuttaminen 00:16:08 – Paluu konkretiaan ja Helsingin ympäristötyöhön 00:21:57 – Helsingin mittakaava ja sisäinen yhteistyö 00:26:33 – Verkostoituminen asiantuntijatyön menestystekijänä 00:32:07 – Ihmisten yhteen saattaminen johtamisen työkaluna 00:33:32 – Verkostojen rakenteet ja väljä agenda 00:42:40 – Mukavuus, kriittisyys ja lähestyttävyys yhteistyössä 00:52:55 – Ympäristöhallinnon aseman suuri muutos 00:59:19 – EU-lainsäädäntö selkänojana ja haasteena 01:02:14 – Luontokortti, NIMBY ja kokonaisetujen punninta 01:12:46 – Luottamus päätöksenteon yhteistyön perustana 01:19:23 – Ihmisenä työssä, ei koneiston osana 01:26:03 – Uskalla sanoa: en tiedä, voitko auttaa?

Reilun poliittisen kilpailun taito | Kansanedustaja Atte Harjanne | Miten yhteistyö saadaan toimimaan politiikassa? | #26

Atte Harjanne on vihreiden toisen kauden kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu, diplomi-insinööri ja on toiminut aiemmin myös ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkijana. Tässä jaksossa pohditaan politiikkaa yhteistyön areenana: paikkana, jossa yhteiskunnan suuntaa ei voi muuttaa yksin, vaan jossa yhteistyö tapahtuu väistämättä jännitteiden, konfliktien, vaalien, julkisuuden ja erilaisten arvovalintojen keskellä. Politiikka on ytimeltään yhteistyötä. Samaan aikaan politiikka on myös kilpailua, vastakkainasettelua ja joskus myös nollasummapeliä, jossa puolueet tavoittelevat samaa rajallista valtaa. Tästä jännitteestä syntyy jakson kiinnostava kysymys: miten politiikassa voi kilpailla, väitellä ja pitää kiinni omista arvoistaan ilman, että samalla tuhoaa mahdollisuuden pitkäjänteiseen yhteistyöhön? Keskustelemme jaksossa esimerkiksi näistä kysymyksistä: Miksi poliitikon yksi tärkeimmistä taidoista on kyky tehdä yhteistyötä? Miksi konfliktit kuuluvat politiikkaan, ja miksi konfliktin kautta voittaminen voi kuitenkin synnyttää myös vaarallisia vastareaktioita? Miksi politiikassa tarvitaan myös tiloja, joissa ei heti esiinnytä yleisölle vaan rakennetaan ymmärrystä rauhassa? Minkälaista on keskustelu ja yhteistyö eduskunnan valiokuntatyössä, ja mitä siitä voi oppia? Miten puoluerajat ylittävä yhteistyö syntyy, tai ainakin voi syntyä, käytännössä? Miten kaupunkipolitiikka eroaa eduskuntapolitiikasta, kun hallitus–oppositio-asetelma ei ole samalla tavalla läsnä? Miksi selkävoitot voivat politiikassa olla vaarallisia, vaikka ne hetkellisesti tuntuisivat houkuttelevilta? Jakson teemat: 00:00:00 – Kuka on Atte Harjanne 00:02:50 – Politiikka on ytimeltään yhteistyötä 00:06:55 – Konflikti kuuluu demokratian dynamiikkaan 00:13:07 – Politiikan hitaus ja nollasummapeli 00:17:18 – Nopean reagoinnin vaarallinen julkisuuspaine 00:22:38 – Some, hengähdys ja tarkoituksellinenväärinymmärrys 00:30:04 – Julkinen näyttämö ja kulissien takainen ymmärrys 00:40:17 – Liittolaisia kannattaa etsiä laajasti 00:48:17 – Eduskunnan arjen sosiaalinen liima 00:52:38 – Valiokunnat rakentavan keskustelun tiloina 00:58:50 – Kuunteleva puheenjohtajuus ja hyväkokouskulttuuri 01:08:11 – Puoluerajat ylittävä yhteistyö käytännössä 01:11:40 – Reilu kilpailu poliittisen kulttuurin siemenenä 01:23:38 – Kaupunkipolitiikka erilaisena yhteistyöareenana 01:37:11 – Oikeassa oleminen vai maailman muuttaminen 01:46:10 – Maltti, pelisäännöt ja dialogin tila

Miten keho on läsnä yhteistyössä? Kehollisuus ja uudistavan yhteistyön mahdollisuudet | Maria Joutsenvirta | #25

Maria Joutsenvirta on kestävyysajattelun, vastuullisen liiketoiminnan, systeemisen muutoksen ja uudistavan johtajuuden asiantuntija. Hän on väitellyt vastuullisesta liiketoiminnasta ja ympäristöjohtamisen teemoista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hänen työnsä painopiste on siirtynyt yhä vahvemmin siihen, miten ihmiset todella kohtaavat, oppivat ja muuttavat toimintaa yhdessä. Miten esimerkiksi kehollisuuden, transformatiivisen oppimisen ja regeneratiivisen ajattelun avulla voidaan löytää uudenlaista elämää ja yhteistyötä? Tässä jaksossa keskustelemme siitä, mitä yhteistyössä tapahtuu sanojen, agendojen ja näkyvien toimintatapojen alla: Miksi yhteistyö ei ole vain yhteistä tekemistä vaan ennen kaikkea suhteissa olemista? Mitä tarkoittaa, että kehollisuus, tunteet ja intuitio ovat myös yhteistyössä tarvittavaa informaatiota? Miten esimerkiksi tila, ympäristö, asennot, liike, hengitys, ruokailu ja piirissä keskusteleminen vaikuttavat siihen, millaista yhteistyötä syntyy? Miten konfliktit voivat olla systeemisen muutoksen sytykkeitä, eivät vain ongelmia, joita pitäisi vältellä? Mitä U-teoria opettaa systeemin aistimisesta, avoimesta mielestä, avoimesta sydämestä ja avoimesta tahdosta? Miten regeneratiivinen ajattelu laajentaa yhteistyön myös ei-inhimillisen luonnon ja elävien systeemien tasolle? Keskustelussa avataan myös konkreettisia esimerkkejä kehollisesta ja systeemisestä työskentelystä: Miltä tuntuu pysähtyä kesken podcastin tutkimaan, mitä tässä kohtaamisessa oikeastaan tapahtuu? Miten luottamus, turvallisuus, uteliaisuus ja avoimuus voivat tuntua kehossa ennen kuin niille löytyy sanoja? Miksi kehollisia menetelmiä ei kannata käyttää suoraviivaisena konfliktinratkaisukikkana, vaan avoimena tapana tutkia suhteiden laatua? Miten Social Presencing Theater voi auttaa näkemään systeemin jumeja, suhteita ja potentiaaleja kehollisen työskentelyn kautta? Jakson teemat: 00:00:25 – Maria Joutsenvirta ja dialoginen lähtökohta 00:02:04 – Kohti uudistavaa työtä 00:06:11 – Suhteet, yhteistyö ja konfliktin potentiaali 00:09:32 – Näkymättömät vuorovaikutuskanavat ja kehollinen tieto 00:15:13 – Luottamus kehollisena resonanssina ja turvallisuutena 00:22:37 – Ympäristö, tila ja yhteistyön kehollisuus 00:27:06 – Intuitio, tunteet ja informaatiokanavien laajentaminen 00:33:03 – Social Presencing Theater systeemien tutkimisessa 00:56:07 – Kestävyyden kehollinen tutkiminen 01:11:28 – Kahvi, ruoka ja kohtaamisen piiri 01:15:10 – U-teoria, avoin mieli ja avoin tahto 01:32:23 – Toivo, tulevaisuus ja pienet systeemiset teot 01:36:22 – Regeneratiivisuus ja elävien systeemien ajattelu 01:46:16 – Kehomieli, check-in ja elinvoiman lisääminen

Miten yhteisövaikuttavuus ja palautetietoisuus rakentavat yhteistyötä? | Laura Yliruka | #24

Laura Yliruka työskentelee Itlassa kehitysjohtajana yhteisövaikuttavuustyön parissa. Hänen pitkä uransa sosiaalityön, lastensuojelun, käytäntötutkimuksen, systeemisen palautetietoisen työskentelyn sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittämisen parissa tarjoaa poikkeuksellisen näkymän siihen, miten yhteistyötä voidaan rakentaa sekä asiakaskohtaamisissa että kansallisissa kehittämisrakenteissa. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, miten lasten, nuorten ja perheiden palveluissa voidaan rakentaa vaikuttavampaa yhteistyötä: Miten sosiaalityön hiljainen tieto voidaan tehdä näkyväksi ja yhteisesti tutkittavaksi? Mitä palautetietoinen työskentely tarkoittaa käytännössä, ja miksi se on paljon enemmän kuin mittarin täyttämistä? Miten asiakkaan, lapsen tai nuoren oma kokemus saadaan aidosti työn kohteeksi? Miten systeeminen työ auttaa näkemään lapsen, perheen, verkostot ja ammattilaiset osana samaa suhdeverkostoa? Miten yhteisövaikuttavuus voi auttaa hyvinvointialueita, kuntia, järjestöjä ja muita toimijoita rakentamaan yhteistä suuntaa? Keskustelussa avataan myös konkreettisia esimerkkejä: Miten Kuvastin-menetelmä auttoi tekemään sosiaalityön harkintaa ja hiljaista tietoa näkyväksi? Miksi palautetietoinen työskentely voi auttaa sekä asiakasta että ammattilaista pysähtymään sen äärelle, mikä oikeasti toimii ja mikä ei? Mitä Al-Holin leiriltä palanneiden perheiden vastaanotto opetti vaativasta, monialaisesta ja trauma-informoidusta työstä? Miten yhteisövaikuttavuudessa rakennetaan alueellisia yhteistyöfoorumeita, yhteisjohtamista, sopimuksellisuutta ja indikaattoreita? Miten käytäntötutkimus voi yhdistää tutkijat, ammattilaiset, johtajat, päättäjät ja kokemusasiantuntijat saman kysymyksen äärelle? Jakson teemat: 00:00:23 – Laura Yliruka ja yhteisövaikuttavuuden lähtökohta 00:03:50 – Yhteiskehittäminen uran punaisena lankana 00:07:06 – Oppivat rakenteet ja kollektiivinen reflektio 00:11:52 – Kuvastin-menetelmä hiljaisen tiedon avaajana 00:17:30 – Palautetietoisuus tuo asiakkaan äänen näkyviin 00:25:00 – Palaute monialaisen yhteistyön välineenä 00:36:08 – Systeeminen työ ja suhdeverkostojen merkitys 00:49:35 – Mittaaminen, valta ja läpinäkyvyys 00:58:03 – Al-Hol ja trauma-informoitu tuki 01:29:02 – Yhteisövaikuttavuus siilojen ylittämisen mallina 01:35:31 – Yhteisjohtaminen, sopimuksellisuus ja indikaattorit 01:49:50 – Käytäntötutkimus vie tiedon käytäntöön

Älä rakastu ideaasi liian aikaisin | Asiakkaan aidon tarpeen löytäminen, palvelumuotoilun tuplatimantti ja yhteiskehittäminen ekosysteemeissä | Krista Keränen | #23

Krista Keränen on yhteiskehittämisen, palvelumuotoilun, ekosysteemien ja asiakaslähtöisen liiketoiminnan kehittämisen asiantuntija. Hänen polkunsa on kulkenut nuorena perustetusta catering-yrityksestä Laureaan, Cambridgen väitöskirjaprosessiin, palvelumuotoilun ja innovaatioiden kehittämiseen sekä nykyiseen työhön ekosysteemien, organisaatioiden ja hallitustyöskentelyn parissa. Kristan ajattelussa yhdistyvät vahvasti käytännön tekeminen, asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen, ongelmanratkaisu, rohkea kokeileminen ja verkostojen voima. Tällä hetkellä Krista toimii yrittäjänä ja toimitusjohtajana Vision Factory Oy:ssä. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, miten yhteistyötä, asiakasymmärrystä ja ekosysteemistä ajattelua rakennetaan käytännössä: Miten catering-yrittäjyys opetti Kristalle asiakkaan todellisten tarpeiden kuuntelemista? Miksi hyvä palvelu ei synny vain täydellisistä yksityiskohdista vaan siitä, että ihmiset voivat rentoutua ja luottaa tilanteeseen? Miten epäonnistumiset, yllätykset ja ongelmat voivat muuttua oppimiseksi ja hyviksi tarinoiksi? Mitä Cambridgen yliopisto opetti yhteisöllisyydestä, luottamuksesta, kulttuurieroista ja epävarmuuden sietämisestä? Miten palvelumuotoilun tuplatimantti auttaa välttämään liian nopeita ja omiin oletuksiin perustuvia ratkaisuja? Miten organisaatiot voivat oppia katsomaan omaa toimintaansa asiakkaan, käyttäjän ja koko ekosysteemin näkökulmasta? Keskustelussa avataan myös konkreettisia esimerkkejä: Miten 21-vuotias catering-yrittäjä oppi johtamaan hääperheitä, suuria tapahtumia ja kireitä tilanteita? Miksi unohtuneet riisit, hajonnut hääauto ja muut yllätykset eivät välttämättä pilaa juhlaa? Miten väitöskirjapolku Cambridgessa rakentui ihmisten tuen, rohkeuden ja sitkeyden varaan? Mitä “kulttuurilliseen katuojaan” joutuminen opetti brittiläisestä vuorovaikutuksesta ja verkostoitumisesta? Miksi johtajien kannattaa joskus istua hiljaa työpajan reunalla ja vain kuunnella asiakkaiden arjen tarinoita? Jakso tarjoaa käytännönläheisen, vauhdikkaan ja syvällisen näkymän siihen, miten asiakasymmärrys, palvelumuotoilu ja ekosysteeminen ajattelu auttavat rakentamaan parempaa yhteistyötä. Jakson teemat: 00:00:00 – Krista Keränen ja yhteiskehittämisen tausta 00:01:00 – Catering-yrittäjyys asiakkaan tarpeiden kouluna 00:06:19 – Suurten tapahtumien orkestrointi ja johtaminen 00:08:15 – Onnistuminen syntyy rentoudesta ja luottamuksesta 00:11:24 – Ongelmanratkaisu ja asenne yllätyksiin 00:14:07 – Cambridgen väitöskirjapolku alkaa 00:21:23 – Raja-aitojen ylittäminen vaatii verkostoja 00:23:12 – Cambridge yhteisöllisenä tutkimusympäristönä 00:26:30 – Vapaamuotoiset kohtaamiset synnyttävät ideoita 00:31:44 – Luottamus, kulttuurierot ja käyttäytymissäännöt 00:37:19 – Sinnikkyys, lentokorkeus ja palautuminen 00:42:24 – Ekosysteemimuotoilu ja hallitustyön suunta 00:46:09 – Palvelumuotoilun työkalupakki käytännössä 00:48:16 – Tuplatimantti auttaa ymmärtämään oikean ongelman 00:55:17 – Asiakasymmärryksen sudenkuopat ja oletukset 01:01:32 – Asiakaskyselyt eivät vielä paljasta tarpeita 01:05:31 – Ratkaisujen testaaminen ennen lanseerausta 01:09:04 – Oma ratkaisutyökalupakki ja heimon tuki 01:11:49 – Verkostot, ekosysteemit ja systeeminen ymmärrys

Viiden tähden luottamusbisnes | Miten Bolt.Works rakentaa luottamukseen perustuvaa kumppanuutta ja teknologia-alustaa henkilöstöpalveluissa? | Tuomas Vasama | #22

Tuomas Vasama on Bolt.Worksin toimitusjohtaja. Bolt.Works on henkilöstöpalvelualan yritys, joka yhdistää työntekijöitä ja asiakasyrityksiä teknologia-alustan avulla. Yrityksen kautta työllistyy vuosittain tuhansia ihmisiä, ja sen asiakkaina on noin 1500 yritystä eri toimialoilta. Vasama kuvailee itseään ihmisuskovaiseksi diplomi-insinööriksi: työuran alku painottui teknologiaan, prosesseihin, talouteen ja tuotantotalouteen, mutta vuosien varrella johtamisen ytimeksi on kirkastunut ihminen, luottamus ja hyvä yhteistyö. Tässä jaksossa pohdimme, miten luottamusta rakennetaan liiketoiminnassa, jossa onnistuminen riippuu jatkuvasti monen osapuolen yhteistyöstä: Miten henkilöstöpalveluyritys voi rakentaa luottamusta sekä työntekijöiden että asiakasyritysten suuntaan? Mitä tarkoittaa, että Bolt.Works on Tuomaksen sanoin “luottamusbisnestä”? Miten digialusta, tekoäly ja ihmisten välinen kohtaaminen voivat tukea toisiaan? Miksi palautteen antaminen ja vastaanottaminen on keskeinen osa laadun, oppimisen ja luottamuksen rakentamista? Miten johtamisessa yhdistyvät systemaattinen valmistautuminen, luovuus ja kyky kohdata ihmiset aidosti? Keskustelussa avataan myös konkreettisia esimerkkejä Bolt.Worksin luottamusbisneksen arjesta ja johtamisesta: Miten tuhansien työnhakijoiden, vuokratyöntekijöiden, asiakasyritysten ja toimihenkilöiden verkosto saadaan toimimaan käytännössä? Miten viiden tähden palautemalli auttaa tunnistamaan onnistumisia, kehityskohteita ja myös ongelmallisia asiakkuuksia? Miksi tekoälyavusteinen esihaastattelu voi joskus tuntua hakijasta jopa paremmalta kuin perinteinen haastatteluprosessi? Miten pitkäaikaiset asiakaskumppanuudet syntyvät “yksi rekrytointi kerrallaan”? Mitä kansainvälinen työvoima, Lapin sesongit ja metalliteollisuuden osaajapula kertovat suomalaisen työelämän tulevaisuudesta? Mitä Tuomas Vasama oppi verkostoista, luottamuksesta ja aidosta yhteistyöstä, kun presidentti Alexander Stubb ja ulkoministeriö kutsuivat Bolt.Worksin mukaan vienninedistämismatkalle Intiaan? Jakson teemat: 00:00 Bolt.Works yhdistää tekijät ja työn 03:00 Henkilöstöpalvelut ovat luottamusbisnestä 05:00 Työsuhde taskussa ja viiden tähden palaute 10:00 Ihmisuskoinen diplomi-insinööri johtajana verkostoissa 14:00 Valmistautuminen mahdollistaa luovuuden ja soveltamisen 16:00 Luottamus syntyy kohtaamisesta ja arvostuksesta 18:00 Ammatilliset verkostot rakentuvat oppimisen ympärille 23:00 Vanhojen suhteiden yllättävä uusi elämä 28:00 Palautekulttuuri tarvitsee armollisuutta ja ihmistä 36:00 Vienninedistämismatka Intiaan presidentti Alexander Stubbin kanssa 44:00 Aitous ja antaminen rakentavat verkostoja 51:00 Teknologia mahdollistaa henkilöstöpalvelun verkoston 57:00 Sopiva tekijä oikeaan työpaikkaan 01:02:00 Luottamus rakennetaan yksi rekrytointi kerrallaan 01:08:00 Tekoäly, muutosjohtaminen ja ihmisten arki 01:14:00 Aito kohtaaminen ja isompi missio

Kuusi metataitoa, jotka muuttavat johtamista | Kuinka yhteistyön valmiuksia kehitetään ratkaisukeskeisesti? | Marika Tammeaid | Itla | #21

Marika Tammeaid toimii kehitysjohtajana Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlassa ja on hallintotieteiden tohtori. Hän on tutkinut julkisen johtamisen metataitoja, kouluttanut johtajia, valmentajia ja työnohjaajia sekä tehnyt vuosikymmenten ajan työtä ratkaisukeskeisyyden, ihmislähtöisen kehittämisen ja yhteiskunnallisen uudistamisen parissa. Marikaa kiinnostaa erityisesti kysymys siitä, miten monimutkaisessa maailmassa voidaan rakentaa parempia ratkaisuja yhdessä. Tässä jaksossa pohditaan, millaisia taitoja yhteistyö, julkinen johtaminen ja yhteiskunnallinen uudistaminen nykyisessä kompleksisessa maailmassa tarvitaan: Mitä ovat julkisen johtamisen kuusi metataitoa ja miksi niitä tarvitaan juuri nyt? Miten oppimaan oppiminen auttaa välttämään jämähtämistä omiin toimintamalleihin? Miksi dialogi ei ole sama asia kuin keskustelu tai neuvottelu? Miten systeeminen ymmärrys auttaa näkemään oman työn osana suurempaa kokonaisuutta? Miksi ratkaisukeskeisyys ei tarkoita valmiiden ratkaisujen tarjoamista vaan ratkaisujen rakentamista yhdessä? Miten johtaminen muuttuu, kun kontrollin sijaan keskitytään mahdollistamiseen? Keskustelussa avataan myös konkreettisia esimerkkejä siitä, mikä yhteistyössä haastaa ja mistä voisi olla apua: Miksi jokaisen olisi hyvä varata kalenteristaan aikaa asioille, joista ei vielä tiedä mitään? Mitä tapahtuu, kun moniammatillinen yhteistyö jää pelkäksi omien näkökulmien esittelyksi? Miten "lupa kokeilla ja oppia " voi muuttaa organisaation toimintakulttuuria? Miten vanhat kokouskäytännöt voivat estää uuden ajattelun syntymistä? Miten hyvä koulutus syntyy osallistujien oivalluksista eikä luennoista? Miksi joskus tärkein kysymys on yksinkertaisesti: teemmekö oikeaa asiaa? Marika Tammeaid muistuttaa, että yhteistyön suurin este ei yleensä ole osaamisen puute, vaan kyvyttömyys hyödyntää yhdessä sitä osaamista, joka jo on olemassa. Jakson teemat: 00:00 Marika Tammeaid ja yhteistyön haaste 05:00 Yhteistyö vaatii arkista ymmärrettävyyttä 10:00 Ihmislähtöisyys ja moninäkökulmainen julkinen johtaminen 13:00 Julkisen johtamisen metataitojen tausta 22:00 Oppimaan oppiminen estää jämähtämistä 28:00 Dialogisuus luo tilaa erilaisille äänille 31:00 Systeemisyys torjuu julkisen sektorin osaoptimointia 35:00 Ajattelun taidot murtavat kokousrutiineja 48:00 Mahdollistamisen mindset etsii käyttämättömiä mahdollisuuksia 57:00 Epäkonferenssi rakentuu tärkeistä keskusteluista 01:01:00 Käytäntöön vieminen estää strategiset pilvilinnat 01:11:00 Ratkaisukeskeisyys ei ole valmiita ratkaisuja 01:18:00 Ongelmaan rakastuminen pysäyttää toiminnan 01:23:00 Mutta-sana vaihtuu sekä että -ajatteluun 01:31:00 Kahvi ja ilmapiiri kutsuvat osallistumaan 01:47:00 Toivo syntyy pienestä aloittamisesta 02:03:00 Myönteinen uteliaisuus yhteistyön voimavarana

Paikallisen ilmastotyön pitkä peli. Miten ilmastopolitiikkaa ja -projekteja edistetään sitkeästi yhdessä? | Saara Karkulahti ja Case Pohjois-Savo | #20

Saara Karkulahti työskentelee projektipäällikkönä ja ilmastoasiantuntijana Itä-Suomen elinvoimakeskuksessa. Hänen työnsä ytimessä ovat Pohjois-Savon ilmastotyö, hanketyö, verkostojen rakentaminen, yhteisen tilannekuvan luominen ja eri toimijoiden kokoaminen yhteen ilmastotyön äärelle. Lisäksi Karkulahti toimii aktiivisesti politiikassa ja luottamustehtävissä, joissa vaikuttamistyö näyttäytyy toisenlaisena mutta vähintäänkin yhtä vaativana yhteistyön kenttänä. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, miten yhteistyötä rakennetaan silloin, kun tavoitteet ovat suuria, muutokset hitaita ja mukana on paljon erilaisia ihmisiä, organisaatioita ja arvoja: Miten rakennetaan yhteistä suuntaa sitkeästi siitä huolimatta, että eteneminen on hidasta? Miten tunteita, epävarmuutta ja turhautumista voidaan käsitellä yhteistyössä? Miten yhteistyökumppanit ja ohjausryhmä saadaan pysymään mukana aktiivisesti pitkän aikavälin yhteistyössä? Keskustelussa avataan myös konkreettisia esimerkkejä Pohjois-Savon ilmastotyöstä ja politiikan arjesta: Miten maakunnallinen ilmastotyö sai alkunsa, kun kahden organisaation johtajat kohtasivat kuin ohimennen, ja totesivat, että nyt pitää tehdä jotain? Miten verkostotapahtumat, ohjausryhmätyö ja hanketreffit kokoavat ihmisiä yhteisen työn äärelle? Mitä opittiin, kun ilmastoteko-palkinnot herättivätkin ilon lisäksi kritiikkiä? Miksi yritysverkoston rakentaminen ilmastotyöhön on osoittautunut vaikeaksi, vaikka tarve on ilmeinen? Miksi ja miten politiikassa keskustelut lounaalla ja muissa epävirallisissa tilanteissa on tärkeää virallisen kokoustyön lisäksi? Jakson teemat: 00:20 Saara Karkulahti ja yhteistyön äärellä 01:34 Ilmastotyö, politiikka ja luottamustehtävät 04:44 Yhteistyö työssä ja vaikuttamistyössä 08:29 Muutos, epävarmuus ja työyhteisön jatkuvuus 11:19 Työelämän ja politiikan yhteistyön erot 16:52 Ilmastotyö verkostojen rakentamisena 20:53 Pohjois-Savon ilmastotyön alku 24:01 Verkoston synty ja ohjausryhmän sitoutuminen 30:32 Nuorten ääni ilmastotyön tulevaisuuskuvissa 34:17 Tiimin arki, tunteet ja toiveikkuus 38:28 Ilmastohankkeiden vertaistuki ja tunnetyö 42:07 Epävarmuuden sietäminen kompleksisessa ilmastotyössä 45:32 Ilmastotekopalkinnot, kateus ja kuulluksi tuleminen 51:46 Yritysverkoston rakentamisen vaikeus 01:00:45 Politiikka toisena työnä ja yhteistyökykynä 01:07:58 Epäviralliset keskustelut politiikan voimavarana 01:13:47 Polarisaatio, kuuntelu ja mielipiteettömyyden lupa 01:19:13 Rakkaudellisuus, dialogit ja yhteinen suunta

Tasapainoon kolmessa minuutissa. Miten opit välttämään omat stressiansasi ja löydät paremman vuorovaikutuksen erilaisten ihmisten kanssa? | Carita Nyberg | #19

Miksi yhteistyö sujuu joidenkin ihmisten kanssa helposti, kun taas toisten kanssa jatkuvasti syntyy väärinymmärryksiä? Mitä tapahtuu ihmiselle stressissä ja miten omien toimintatapojen tunnistaminen voi auttaa, kun stressiansa uhkaa laukaista liikkeelle keskinäistä vuorovaikutusta vaikeuttavia reaktioita Jaksossa keskustellaan Keys2Balance-yrityksen perustajan Carita Nybergin kanssa ihmisten erilaisuudesta, vuorovaikutusmalleista ja yhteistyön tasapainosta. Nyberg esittelee luomansa Keys2Balance-työkalupakin, jossa yhdistyvät käytännön työelämäkokemus, psykologia ja itämainen viisaus. Konkreettisten esimerkkien kautta esille nostetaan erilaisia luontaisia vuorovaikutustapoja, stressiansoja, tasapainottavia toimintatapoja, työyhteisöjen väärinymmärryksiä ja muita tilanteita ja työkaluja, joiden avulla erilaiset ihmiset voisivat oppia ymmärtämään toisiaan paremmin. Jakson teemat: 00:00 Merkityksellisyys ja ihmisten auttaminen 05:00 Työelämän ristiriidat ja erilaisuus 15:00 Yhdeksän avainta ihmisten ymmärtämiseen 24:00 Ajattelu, tunne ja toiminta 33:00 Stressiansat ja tasapainottaminen 50:00 Johtajan ja tunneihmisen törmäys 01:00:00 Erilaisuuden hyväksyminen työyhteisössä 01:05:00 Seitsemän työelämän kompastuskiveä 01:30:00 Rohkeus näkyä ja kansainvälistyä 01:38:00 Yhteisöllisyys luo hyvää kierrettä

”Kolmas, joka yhdistää” eli tertius iungens | Mitä johtamisen ja organisaatioiden tutkimuksista olisi hyvä tietää? | Professori Olli-Pekka Kauppila | #18

Olli-Pekka Kauppila on johtamisen ja organisaatioiden professori Hankenilla. Hänen tutkimuksensa liikkuu strategisen johtamisen, organisaatiotutkimuksen, työpsykologian, verkostojen, johtajuuden, luovuuden ja innovaatioiden rajapinnoilla. Kauppilan tutkimuksen kohteena ovat erityisesti sellaiset johtamisen tilanteet, joissa organisaatioympäristö muokkaa ihmisten toimintaa, ja joissa ihmiset puolestaan muokkaavat organisaatioita. Tässä jaksossa nostamme esille erityisesti johtamisen ja organisaatioiden tutkimuksesta nousevia näkökulmia: Miten organisaatiot ovat jo lähtökohtaisesti yhteistyön muoto? Miten verkostot mahdollistavat yhteistyötä, mutta myös kilpailua, valtapeliä ja oman edun tavoittelua? Miten luottamus syntyy, miksi se vaatii haavoittuvuutta ja miten ongelmien korjaamisen kyky voi vahvistaa yhteistyötä? Mitä tarkoittaa organisaation “molempikätisyys” eli kyky olla samaan aikaan tehokas ja uudistuva? Milloin tarvitaan tiivistä ja luottamuksellista verkostoa ja milloin myös aukkoja ja välittäjiä? Jakso tarjoaa varsin teoriapainotteisen ja käsitteellisen, mutta myös käytännön kannalta hyödyllisen näkymän yhteistyöhön. Tarkastelemme tutkimuksia myös kriittisesti, ja tuomme keskusteluun myös uusia tai ainakin vähemmän tunnettuja tutkimuskäsitteitä: Mitä ”kolmas, joka yhdistää” eli ”tertius iungens” tarkoittaa? Entä mitä on ”tertius gaudens” eli se, joka hyötyy välistä? Miten luovuus ja innovaatio eroavat toisistaan? Miksi luovuus ei kuulu vain “luoville neroille”? Miksi “me-kokemus” on välttämätön, jos halutaan että ihmiset toimivat yhteisen tavoitteen eteen? Ja miten ”me” tarkoittaa myös sitä, että on olemassa ”niitä muita”? Mitä palveleva johtajuus tekee seuraajille? Miksi ihmiset eivät aina vain “maksa hyvää eteenpäin”, vaan voivat käyttää saamaansa palvelua myös oman asemansa vahvistamiseen? Kauppila muistuttaa, että yhteistyö ei ole sama asia kuin verkosto, eikä verkosto automaattisesti tarkoita luottamusta. Yhteistyö rakentuu tavoitteista, suhteista, luottamuksesta, rooleista, vallasta, motivaatiosta ja tilanteen ymmärtämisestä. Lopulta keskustelu kiteytyy pragmaattiseen ajatukseen: organisaatioiden ja yhteiskunnan ei kannata kopioida muotimalleja tai uskoa yhteen oikeaan tapaan tehdä yhteistyötä. Olennaisempaa on ymmärtää oma konteksti ja kysyä: mitä meidän kannattaa tehdä eri tavalla kuin muut? Jakson teemat: 00:00 Olli-Pekka Kauppila ja tutkijan polku 02:56 Johtaminen, organisaatiot ja monitasoinen tutkimus 07:35 Akateeminen työ ja tutkimuksen imu 13:21 Yhteistyö organisaatioiden olemassaolon ytimessä 19:13 Luottamus, yhteistyö ja nukkuvat suhteet 27:35 Molempikätisyys, tehokkuus ja uudistuminen 29:03 Verkostot tehokkuuden ja luovuuden tukena 42:30 Luovuuden ja innovaatiotutkimuksen sillat 56:18 Monitieteisyys, psykologia ja sosiologia 01:01:39 Tertius iungens: kolmas joka yhdistää 01:07:18 Välittäjäroolit, yhdistäminen ja hyötyminen 01:20:04 Tertius gaudens ja tarkoituksenmukainen erilläänpito 01:30:29 Me-tunne, rajat ja organisoituminen 01:40:03 Palveleva johtajuus ja seuraajuus 01:56:54 Kiinnostusten tunnistaminen ja yhteistyön rakentaminen 02:00:51 Pragmaattisuus, moninaisuus ja yhteiskunnan taso

120 organisaatiota, yksi yhteinen suunta | Liikkujan polku -verkoston rakentaminen ja Suomen Ladun strategiatyö | Eki Karlsson | #17

Vieraana pitkän linjan liikunta-, järjestö- ja verkostojohtaja Eki Karlsson. Eki tunnetaan erityisesti Suomen Ladun pitkästä urastaan, Liikkujan polku -verkoston rakentamisesta sekä nykyisestä työstään strategia- ja johtoryhmävalmentajana. Jakso sukeltaa syvälle siihen, mitä yhteistyö oikeasti vaatii silloin, kun mukana on kymmeniä tai jopa satoja organisaatioita, erilaisia tavoitteita ja vahvoja näkemyksiä. Keskustelussa avataan konkreettisesti järjestökentän verkostomaista yhteistyötä. Miten esimerkiksi Liikkujan polku -verkosto rakentui pienestä toimijajoukosta yli sadan organisaation yhteiseksi vaikuttajaverkostoksi? Mitä matkan aikana opittiin luottamuksesta, sitoutumisesta, strategisesta suunnasta ja yhteistyön johtamisesta? Keskustelussa nousee esiin kiinnostavia käytännön esimerkkejä myös Suomen Ladun strategiatyöstä, täysin digitaalisesta järjestökokousten organisoinnista sekä siitä, miten laajoja verkostoja voidaan johtaa ilman raskasta byrokratiaa. Jaksossa käsitellään muun muassa seuraavia kysymyksiä: Miten verkostoja rakennetaan vaihe vaiheelta? Miksi tutustuminen ja luottamus ovat yhteistyön perusta? Miten yhteinen strateginen suunta syntyy ilman ylhäältä annettuja ratkaisuja? Mitä Liikkujan polku -verkosto opetti vaikuttamistyöstä? Miten “kuljettaja”-malli auttoi verkostojen johtamisessa? Miksi avoimuus ja kohteliaisuus ovat myös tehokkuustekijöitä? Miten digitaaliset työkalut ja osallistavat kyselyt voivat vahvistaa yhteistyötä? Mitä järjestömaailma ja yritysjohtaminen voivat oppia toisiltaan? Miten johtoryhmissä rakennetaan kykyä “puhua totta”? Jakson ytimessä on ajatus siitä, että parhaat tulokset syntyvät, kun ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi, uskaltavat puhua avoimesti ja sitoutuvat yhdessä rakennettuun suuntaan. Jakson teemat: 00:00 Eki Karlsson ja Liikkujan polku -verkosto 01:00 Suomen Latu, vapaaehtoiset ja ulkoliikunta 05:18 Strategiatyö, johtoryhmät ja työelämän kehittäminen 09:24 Liikunnallinen elämäntapa ja yhteinen ääni 13:49 Suuri seikkailu ja kaksi erilaista joukkuetta 18:19 Strategia tulevaisuuden tiekarttana 22:29 Liikkujan polku -verkoston alku 30:47 Tutustuminen, lounaat ja konkreettinen yhteistyö 34:24 Avoin verkosto ilman yhdistysrakennetta 37:25 Digidemokratia, teemat ja yhteinen valinta 40:18 Kuljettajat, työryhmät ja jaettu vetovastuu 44:29 Luottamus syntyy tutustumisen kautta 46:19 Osallistava strategiatyö ja pohjan rakentaminen 49:08 Digitaaliset työkalut osallistamisen tukena 54:16 Avoimuus, kohteliaisuus ja luopumisen taito 58:35 Ajankäyttö, hyöty ja verkostotyön haasteet 01:06:02 Koordinointi, neutraalius ja verkoston omistajuus 01:16:50 Digitaalinen järjestökokous ja osallisuuden kasvu 01:23:41 Kirjallinen kommentointi ja osallistumisen kynnys 01:34:26 Neuvoa-antavat äänestykset ja parviäly 01:38:06 Kiilopää, jäsenedut ja yhteinen päätöksenteko 01:45:28 Yritykset, järjestöt ja sama yhteistyön logiikka 01:49:46 Tutustuminen, luottamus ja sitoutuminen 01:53:34 Kuunteleminen yhteiskunnallisena yhteistyöhaasteena

Miten maakuntastrategia luodaan verkostona? Case Varsinais-Suomen liitto | Salla-Maria Lauttamäki | #16

Salla-Maria Lauttamäki toimii Varsinais-Suomen liitossa kehittämispäällikkönä ja vastaa yhdessä tiiminsä kanssa maakuntastrategian, maakuntaohjelman sekä älykkään erikoistumisen strategiatyön koordinoinnista ja kehittämisestä. Hänen työnsä ytimessä ovat verkostojen rakentaminen, kumppanuuksien fasilitointi ja eri toimijoiden yhteisen suunnan kokoaminen pitkäjänteiseksi maakunnan kehittämiseksi. Tässä jaksossa sukellamme siihen, mitä tapahtuu, kun maakunnan tulevaisuutta rakennetaan verkostojen, luottamuksen ja jatkuvan vuoropuhelun kautta: Miten maakuntastrategia syntyy ilman, että yksi organisaatio “omistaa” sen sisällön? Miksi yhteistyö vaatii enemmän aikaa, sanoittamista ja yhteisen tilannekuvan rakentamista kuin usein ymmärrämme? Miten verkostotyötä voidaan tehdä ilman vahvaa hierarkiaa tai määräysvaltaa? Miksi ja miten epävarmuuden sietäminen on yksi tärkeimmistä yhteistyöosaamisista? Keskustelussa avaamme myös käytännön kokemuksia Varsinais-Suomen verkostomaisesta strategiatyöstä: Miten yli 20 verkoston ja satojen asiantuntijoiden yhteistyötä koordinoidaan käytännössä? Miksi liiton kumppanuusfoorumi muutettiin kehittäjäfoorumiksi, ja mitä tämä muutos kertoo yhteistyön kehittymisestä? Miten esimerkiksi yhteyshenkilöverkosto, sparrausryhmät ja organisaatioiden omat julkilausumat voivat tukea strategian toteutumista? Miksi ja miten verkostotyön määrittely ja sitä kautta oman hallinnan tunteen vahvistaminen voivat jopa heikentää verkostojen toimintaa? Miten kohtaamiset, valmistautuminen ja ihmisten aito huomioiminen rakentavat luottamusta arjen yhteistyössä? Jakso tarjoaa näkymän siihen, miten laajoja yhteiskunnallisia tavoitteita voidaan rakentaa alueellisesti yhdessä. Keskustelu avaa ymmärrystä verkostotyön konkretiasta ja siitä, kuinka kyse ei ole pehmeästä hötöstä vaan vaativasta ammattiosaamisesta. Jakson teemat: 00:27 Salla-Maria Lauttamäki ja strategiatyön tausta 02:23 Itämeri-haasteesta maakunnalliseen verkostotyöhön 04:21 Fasilitointi, suhteet ja yhteiskehittämisen opit 06:35 Maakuntastrategian nelivuotinen prosessi 08:55 Kärsivällisyys pitkän aikavälin strategiatyössä 10:27 Luottamus, sanoittaminen ja yhteinen tilannekuva 12:21 Varsinais-Suomen liiton rooli ja tehtävät 14:25 Maakuntastrategia syntyy toimijoiden sisällöistä 18:46 Maakunnan liitto yhteensovittajana ja kumppanina 25:46 Kumppanuusfoorumi ja verkostojen kehittämispolku 35:19 Kaksikymmentä ryhmää ja avoin osallistuminen 47:29 Strategiatiimi, vuosikello ja yhteinen näkökulma 55:01 Valmistelun ja osallistumisen tasapaino 01:08:39 Epävarmuuden sietäminen verkostotyön ammattitaitona 01:11:10 Kolmen strategiakauden oppimiskaari

• Transcript

Kun emme tiedä tarpeeksi. Miten kompleksisuus haastaa yhteistyötä? | Professori Harri Jalonen: Kompleksisuus, tietämättömyys ja yhteistyön jännitteet | #15

Harri Jalonen on Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen professori, tieto- ja innovaatiojohtamisen dosentti sekä pitkän linjan kompleksisuusajattelun, tiedolla johtamisen ja yhteistyön tutkija. Hän on julkaissut pari sataa tieteellistä artikkelia, käynnistänyt ja johtanut lukuisia kansainvälisiä tutkimushankkeita ja tutkii parhaillaan muun muassa oikeudenmukaista kestävyysmurrosta ja demokratian tiedollista perustaa. Tässä jaksossa sukellamme yhteistyön, kompleksisuuden ja tietämättömyyden äärelle: Mitä eroa on monimutkaisella ja kompleksisella ongelmalla, ja miksi yhteistyö on välttämätöntä juuri kompleksisissa tilanteissa? Miksi organisaatiot, yhteiskunta ja demokratia tarvitsevat enemmän siilorajat ylittävää yhteistä ajattelua? Miten luottamus syntyy kompleksisissa tilanteissa, kuten haastavissa tutkimushankkeissa ja monialaisissa yhteistyöverkostoissa? Miksi ja miten epävarmuuden ja tietämättömyyden tunnustaminen voi olla yhteistyön vahvuus eikä heikkous? Keskustelussa avaamme myös konkreettisia esimerkkejä tutkimuksesta ja arjen ilmiöistä: Mitä “majoneesi vs. lentokone” kertoo kompleksisuudesta? Millä tavoin esimerkiksi organisaatiokulttuuri voidaan nähdä kompleksisena, ja miten tämä voi auttaa meitä toimimaan paremmin kulttuurin kehittämiseksi? Miksi ja miten tehokkuuden jatkuva optimointi voi heikentää kykyämme ratkaista vaikeita ongelmia? Minkälaisia “näyttämöitä” ja “kulisseja” yhteistyössä ja organisaatioissa esiintyy ja miten voimme toimia molempia arvostaen? Miksi jännitteitä ei aina pitäisi ratkaista pois, vaan joskus oppia työskentelemään niiden kanssa? Jakso kutsuu pysähtymään, kuuntelemaan muita ja hyväksymään sen, että yhteistyö alkaa usein siitä, että kukaan ei näe koko elefanttia yksin. Jakson teemat: 00:00 Harri Jalonen ja kompleksisuuden tutkimus 04:21 Tutkijan arki, hankkeet ja kiinnostavat ilmiöt 06:30 Kompleksisuus ja yhteistyö kytkeytyvät toisiinsa 08:11 Kompleksiset ongelmat ylittävät organisaatiorajat 12:01 Kestävyysmurros, teknologia ja lainsäädännön vaikutukset 15:01 Tieteidenvälinen yhteistyö ja sidosryhmien mukaanotto 20:02 Tietämättömyys kasvaa tiedon lisääntyessä 22:40 Nöyryys, uteliaisuus ja oma nahka pelissä 30:17 Mitä kompleksisuusajattelu voi opettaa? 36:02 Kausaaliset voimat ja koiran haukkuminen 39:00 Demokratian episteeminen infrastruktuuri 49:19 Tietämättömyyden johtaminen ja likainen tusina 56:01 Tietämisen performointi politiikassa ja johtamisessa 01:00:00 Näyttämö, kulissit ja emergentit vaikutukset 01:08:04 Joko-tai, sekä-että ja enemmän kuin 01:14:01 Kompleksisuusansa ja mekanistiset ratkaisut 01:17:09 Sokeat miehet, elefantti ja yhteistyö 01:21:51 Rajallisuus, luottamus ja toistemme tarvitseminen

• Transcript

Mikä vyyhti! Miten organisaatioverkosto rakennetaan? Case VYYHTI-verkosto | Riina Rahkila | #14

Riina Rahkila toimii ympäristöasiantuntijana Pohjois-Suomen ProAgriassa sekä Pohjois-Suomen Maa- ja kotitalousnaisissa. Hän koordinoi Pohjois-Pohjanmaalla toimivaa vesien- ja ympäristönhoidon VYYHTI-verkostoa ja on ollut tämän verkoston keskeinen kehittäjä jo yli vuosikymmenen ajan. Tässä jaksossa Riina Rahkila kuvaa käytännönläheisesti, miten pitkäjänteinen verkostoyhteistyö rakentuu arjessa: kuuntelemalla, yhdistämällä erilaisia osaamisia ja luomalla tilanteita, joissa ihmiset voivat oppia toisiltaan. Jakso tarjoaa konkreettisia näkökulmia kaikille, jotka työskentelevät verkostojen, ympäristöyhteistyön tai monitoimijaisen kehittämisen parissa. Tutustumme verkostojohtamisen käytännön haasteisiin: Mitä tehokas verkostotyö tarkoittaa käytännössä silloin, kun tavoitteena on saada hyvin erilaiset toimijat toimimaan yhdessä? Miten verkostotyötä rakennetaan niin, että yhteistyö ei jää vain palavereiksi? Miten yhteinen tavoite löytyy tilanteissa, joissa ihmisillä on erilaiset intressit ja näkökulmat? Miten verkostoissa syntyy aitoa sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin? Keskustelussa syvennytään konkreettisiin kokemuksiin erityisesti VYYHTI-verkoston kontekstissa: Miten vesistökunnostuksia ja valuma-alueiden kehittämistä viedään käytännössä eteenpäin? Mitä tapahtuu, kun luonnonsuojelu, maatalous, paikalliset tarpeet ja hallinnolliset rakenteet kohtaavat? Miksi ja miten maanomistajien, kuntien, yhdistysten, viranomaisten ja asiantuntijoiden yhteistyö on usein haastavaa, mutta silti mahdollista? Millainen merkitys luottamuksella ja henkilökohtaisilla suhteilla on ympäristötyön verkostoissa? Ai niin! Meillä jäi lopulta kokonaan keskustelematta kansainvälisen verkostoitumisen teema, vaikka keskustelun aikana moneen kertaan lupasimme käsitellä myös tätä teemaa... ja sitten tietenkin unohdimme. Siispä: jatkokeskustelua odotellessa! Jakson teemat: 00:00 Riina Rahkila ja VYYHTI-verkoston tausta 04:45 Luottamus, sopimuksellisuus ja kumppanuusasiakirja 10:00 Miksi verkosto eikä yhdistys? 15:03 VYYHTI-verkoston rakentaminen käytännössä 22:39 Vesienhoito isona yhteistyöhaasteena 35:18 Rahoitus, resurssit ja pitkäjänteinen työ 39:40 Vaikuttavuusselvitys ja verkoston vaikutusketju 43:22 Oppiminen, vertaistuki ja tiedonvaihto 46:07 Konkreettiset tavoitteet ja pienet työryhmät 54:03 Kumppanuus ilman rahallista sitouttamista 01:00:29 Kevyt rakenne ja vuosittainen toimintasuunnitelma 01:05:14 Verkoston välillinen vaikuttavuus ja kertaantuminen 01:09:02 Koordinaattorin rooli ja henkilöriippuvuus 01:17:39 Onnistumiset, innostaminen ja sitouttaminen 01:24:17 Tarpeiden tunnistaminen ja toimijoiden kopit 01:32:42 Rehevöitynyt järvi konkreettisena esimerkkinä 01:45:01 Perusrahoituksen tarve ja suunnitelmista tekoihin 01:52:18 Riskit, mittarit ja kehittämissuositukset 01:55:13 Paikallisuus, ihmiset ja kohdekohtainen yhteistyö 02:00:15 Vesistökunnostajan karttapalvelu työkaluna 02:08:09 Boksin ulkopuolelle verkostoituminen 02:10:18 Verkostotyö organisaatioissa ja yhteiskunnassa

• Transcript

Luonto pehmittää änkyränkin. Kuinka luoda toivoa ja luottamusta ympäristökriisissä ja toimitustyön arjessa? | Ylen luontotoimittaja Markku Sipi | #13

Markku Sipi on Ylen pitkäaikainen luontotoimittaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on “Palokan Attenborough”: tarinankertoja, joka liikkuu luontevasti kameran edessä ja takana, mutta ennen kaikkea ihmisten ja luonnon rajapinnoilla. Sipin työ on vienyt hänet syvälle niin suomalaisen luonnon ilmiöihin kuin ihmisten henkilökohtaisiin tarinoihin. Tämä on pakottanut kohtaamaan myös ympäristökriisin mittakaavan. Markku on ollut tekemässä Ylelle esimerkiksi nuorten aktivistien elämää seuranneen sarjan "Planeetta on tulessa!" sekä valtavan suosion saaneen sarjan "Kerttu ja Markku – Toivoa etsimässä". Tässä jaksossa sukellamme toivon, luottamuksen ja yhteistyön rakentamiseen toimittajan työn, luonnon, ihmisyyden sekä ympäristökriisin äärellä: Mitä yhteistyö tarkoittaa käytännössä ohjaajan ja käsikirjoittajan työssä, kun mukana on kymmeniä eri alojen ammattilaisia? Miten luottamusta rakennetaan tilanteissa, joissa mennään kirjaimellisesti ihmisten koteihin ja elämän intiimeihin hetkiin? Miksi luottamus ei ole vain tunne, vaan koko yhteistyön edellytys? Ja mitä tapahtuu, jos sitä ei synny? Miten "änkyröistäkin" voi tulla osa hyvin toimivaa ja tehokasta tiimiä? Mikä rooli huumorilla ja yhteisillä kokemuksilla on tässä? Miten palautetta annetaan niin, että yhteistyö ei rikkoudu vaan vahvistuu? Jakson loppupuolella käsittelemme aikamme ehkä suurinta yhteistyöhaastetta: Miksi ja millä tavoin ympäristökriisi on ihmiskunnan suurin yhteistyöhaaste? Miksi ihmiset vastustavat muutosta, vaikka tietävät sen välttämättömäksi? Miksi ympäristökriisiä ei voida ratkaista vain pakolla, vaan on välttämätöntä löytää yhteisiä päämääriä ja joustavia, ihmisten ja yhteisöjen tarpeet huomioivia ratkaisua? Miten voimme rakentaa toivoa ja muutosta näyttämällä konkreettisesti, miltä parempi tulevaisuus näyttää? Jakson teemat: 00:00 Markku Sipi ja luontotoimittajan rooli 04:02 Ilmastonmuutos, tunteet ja toimittajan ihmisyys 10:01 Luonto tarinoiden ja ihmettelyn lähteenä 18:00 Asiantuntijat kanssakulkijoina luonnon äärellä 20:00 Kuvaustyö, yhteinen visio ja vuorovaikutus 24:02 Haastateltavan luottamus ja journalistin vastuu 30:02 Intuitio, kemia ja kohtaamisen taito 38:03 Ylen luottamus, brändi ja riippumattomuus 44:02 Kuvausryhmän reissut ja arjen yhteys 46:01 Luonto pehmittää jurmutkin mukaan 56:00 Ilmastodenialismi, someväittelyt ja yhteyden löytäminen 01:00:00 Yksin ajattelu ja yhteistyön oikea hetki 01:04:03 Luova työ, palaute ja argumenttien merkitys 01:18:00 Aktivismi, journalismi ja toimittajan rajat 01:24:00 Dokumentti, luottamusprosessi ja kuvaamisen herkkyys 01:38:00 Ympäristökriisi suurena yhteistyöhaasteena 02:08:00 Kohtaaminen luottamuksen ja yhteistyön perustana

Hymyn arvoinen kohtaaminen, oppiminen ja yhteistyö Turvan organisaatiokulttuurin ytimessä | Paula Lähteelä | #12

Paula Lähteelä on finanssialan konkari ja oppivan organisaation rakentaja. Hänellä on jo lähes 25 vuoden kokemus pankki- ja vakuutusalalta, ja nykyisin hän liidaa Vakuutusyhtiö Turvassa kulttuuri ja kyvykkyydet -tiimiä. Lähteelän työssä yhdistyvät tiimioppiminen, yhteiskehittäminen, verkostojen johtaminen ja organisaatiokulttuurin systemaattinen kehittäminen. Tässä jaksossa pureudumme siihen, miten luottamukseen perustuva yhteistyö rakennetaan käytännössä arjen tekemisessä. Ei vain puheissa, vaan konkreettisina rakenteina, kohtaamisina, oppimisena ja kulttuurina: Miten yhteistyö syntyy kohtaamisissa, luottamuksessa ja arjen vuorovaikutuksessa? Miten oppiminen toimii strategian toteuttamisen välineenä? Miten verkostot ja systeeminen ajattelu auttavat organisaatiota uudistumaan? Miten kulttuuria johdetaan yhdessä ja miten näkymättömät uskomukset tehdään näkyviksi? Konkreettisella tasolla keskustelemme Turvan käytännöistä ja työkaluista, esimerkiksi: Miten oppimisverkostot, agentit ja kulttuurimatkat auttavat viemään muutosta arkeen? Miten hymyjen herättely ja leiritulikohtaamiset rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä? Miten verkostokarttoja hyödynnetään perehdytyksessä, kehittämisessä ja yhteistyön hahmottamisessa? Miten myös jännitteitä ja epäonnistumisia voidaan hyödyntää yhteistyön vahvistamisessa? Jakson teemat: 00:00 Paula Lähteelä ja vierailu Turvassa 02:36 Keskinäisyys, Turvan tausta ja yhteisöllisyys 05:36 Hymy, hymykauppa ja kiitoksen näkyväksi tekeminen 14:13 Paulan polku finanssialalla ja Turvassa 17:32 Oppimisverkostot strategisen uudistumisen tukena 18:13 Turvan tapa johtaa ja yhteinen kieli 20:13 Uudistajaverkosto ilman direktio-oikeutta 21:01 Innovaatiosprintit ja arjen ideointi 24:43 Leiritulet, OKR-malli ja yhteisölliset kohtaamiset 30:14 Hymy-lähettiläät ja vastuullinen yhteisöllisyys 35:10 Kokeilut, reflektio ja vaikuttava oppiminen 40:31 Oppiminen strategian arkeen viemisenä 50:09 Johtajien pöytä ja kulttuurimyytin murtaminen 53:36 Verkostokartat, toimijuus ja suhteiden rakentaminen 01:10:02 Uudistaminen, konfliktit ja luottamuksen korjaaminen 01:35:42 Kuuntelu, tutkimusmatkailu ja parempi yhteistyö

• Transcript