Poppari podcast

Sini Mustonen

Tervetuloa Poppari podcastiin! Tässä podcastissa pureudumme syvälle elokuviin, tv-sarjoihin ja popkulttuurin ilmiöihin. Jokaisessa jaksossa käsittelemme ajankohtaisia aiheita, arvioimme uusimpia elokuvia ja tv-sarjoja sekä keskustelemme popkulttuurin ilmiöistä. Olit sitten elokuvafani, tv-sarjojen harrastaja tai popkulttuurin seuraaja, Poppari podcast tarjoaa viihdyttävää ja informatiivista sisältöä juuri sinulle. Liity mukaan keskusteluun ja uppoudu popkulttuurin maailmaan kanssamme!

Play

Open in

29 episodes
weekly
Avg 35 min
Finnish

Episodes 29

Newest Oldest Longest

All20 Unplayed20 In progress0 Played0

Counted on this page — what you have heard stays on this device, so it is not something the list can be paged by.

#118
Monday · 34 min
Jakso 120: I Saw the TV Glow (2024)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Jane Schoenbrunin I Saw the TV Glow -elokuvan maailmaan, jossa 1990-luvun televisio, lapsuuden muistot ja todellisuuden rajat alkavat sekoittua tavalla, joka tekee tutusta maailmasta vähitellen painajaismaisen. Owen on yksinäinen teini, joka tutustuu Maddyyn ja tämän kautta The Pink Opaque -nimiseen televisiosarjaan. Sarjasta tulee heille enemmän kuin viihdettä. Se tarjoaa ikkunan maailmaan, joka tuntuu todellisemmalta kuin heidän oma elämänsä. Tämä ei ole vain yliluonnollinen kauhuelokuva, vaan tutkielma identiteetin tukahduttamisesta, fiktion turvapaikasta ja siitä, miltä elämä voi tuntua, kun ei uskalla tulla siksi ihmiseksi, joka oikeasti on. Owenin ja Maddyn yhteinen pakkomielle The Pink Opaqueen muodostaa elokuvan emotionaalisen ytimen. He eivät katso sarjaa vain siksi, että se on hyvä, vaan koska he tunnistavat sen hahmoissa jotakin itsestään, jota he eivät vielä osaa nimetä. Kun Maddy alkaa uskoa, että televisiosarjan tapahtumat ovat todellisuutta ja että heidän oma maailmansa on jonkinlainen valhe, Owen joutuu ratkaisevan valinnan eteen. Maddy haluaa paeta ja löytää totuuden, mutta Owen jää. Vuosia myöhemmin hän elää edelleen saman päätöksen seurauksena. Miksi ihminen voi valita tutun onnettomuuden tuntemattoman vapauden sijaan? Ja mitä tapahtuu, jos mahdollisuus muuttua tulee vastaan, mutta ihminen ei vielä pysty hyväksymään sitä? Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat identiteetin, tukahduttamisen, fiktion ja ajan ympärille. Television merkitys on tässä erityisen kiinnostava. The Pink Opaque toimii Owenille ja Maddylle paikkana, jossa he voivat kuvitella olevansa jotakin muuta, mutta samalla se paljastaa heille asioita, joita he eivät pysty kohtaamaan omassa elämässään. Fiktio ei siis ole pelkästään pakoa todellisuudesta, vaan myös väline sen tunnistamiseen. Schoenbrunin elokuvassa tämä liittyy vahvasti kokemukseen transidentiteetistä ja dysforiasta, mutta samalla vertauskuva toimii laajemmin kaikille, jotka ovat joskus tunnistaneet itsessään jotakin, jota ympäröivä maailma ei ole antanut heidän sanoittaa. Elokuvan ehkä julmin ajatus liittyy kuitenkin aikaan. Mitä tapahtuu ihmiselle, joka käyttää vuosikymmeniä siihen, että vakuuttaa itselleen olevansa jotakin muuta kuin mitä sisimmässään tietää olevansa? Miksi nostalgia voi tuntua turvalliselta, vaikka se samalla pitää ihmisen kiinni menneisyydessä? Ja voiko elämä muuttua painajaiseksi ilman, että siinä tapahtuu mitään yliluonnollista? I Saw the TV Glow tekee tästä kokemuksesta kauhua, jossa kaikkein pelottavin asia ei ole hirviö vaan mahdollisuus huomata liian myöhään, että oma elämä on jäänyt elämättä. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi I Saw the TV Glow on paljon enemmän kuin omituinen nostalginen kauhuelokuva 1990-luvun televisiosta. Se käyttää television hohdetta kuvastamaan sitä hetkeä, jolloin ihminen näkee ensimmäisen kerran vilauksen toisesta mahdollisesta elämästä ja joutuu sen jälkeen päättämään, uskaltako seurata sitä. Lopulta elokuva esittää kaikkein kauhistuttavimman kysymyksen: entä jos todellinen hirviö ei olekaan se, mikä odottaa television toisella puolella, vaan elämä, jonka hyväksymme siksi, ettemme uskalla astua sen läpi? Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#119
October 12 · 34 min
Jakso 119: If I Had Legs I'd Kick You (2025)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Mary Bronsteinin elokuvaan If I Had Legs I’d Kick You, joka alkaa kuvauksena yhden äidin mahdottomalta tuntuvasta arjesta ja muuttuu vähitellen psykologiseksi painajaiseksi. Rose Byrnen esittämä Linda on psykoterapeutti ja äiti, jonka elämä on ajautunut jatkuvaan kriisitilaan. Hänen tyttärensä kärsii vaikeasta syömiseen liittyvästä sairaudesta, aviomies on jatkuvasti poissa ja samalla Linda yrittää selviytyä omasta työstään, lääkärikäynneistä ja kodin katastrofista. Kun asunnon katto romahtaa ja äiti sekä tytär joutuvat muuttamaan hotelliin, todellisuus alkaa tuntua yhä enemmän vihamieliseltä paikalta. Tämä ei ole vain musta komedia äitiyden uuvuttavuudesta, vaan tutkielma näkymättömästä hoivatyöstä, oman identiteetin katoamisesta ja siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen ei enää pysty erottamaan todellista uhkaa omasta paniikistaan. Linda on erityisen kiinnostava siksi, että hän on ammatiltaan terapeutti. Hän osaa kuunnella muiden ihmisten ahdistusta, tulkita heidän tunteitaan ja auttaa heitä ymmärtämään itseään, mutta omaan tilanteeseensa hän ei pysty soveltamaan samoja taitoja. Mitä tapahtuu, kun ihminen, jonka tehtävänä on pitää muut koossa, ei enää itse pysy kasassa? Ja kuinka paljon yhteiskunta oikeastaan odottaa äidiltä ennen kuin hänen uupumuksensa muuttuu muiden silmissä epäonnistumiseksi? Elokuva tekee hoivasta myös fyysisesti ja audiovisuaalisesti ahdistavaa. Tyttären kasvot jäävät suurelta osin näkymättömiin, mutta hänen äänensä, ruokintalaitteensa ja jatkuvat tarpeensa täyttävät tilan. Linda ei saa koskaan irrottautua hoivaajan roolistaan. Samalla hänen ympärillään olevat ihmiset tuntuvat joko vaativan häneltä lisää, kyseenalaistavan hänen toimintansa tai olevan yksinkertaisesti poissa. Elokuvan kysymys ei siksi ole vain, rakastaako Linda lastaan. Paljon vaikeampi kysymys on, voiko ihmisen olla mahdollista rakastaa jotakuta ja samalla tuntea tämän tarpeiden vuoksi niin paljon turhautumista, vihaa ja uupumusta, ettei hän enää tunnista itseään. Kolmas ja ehkä kiinnostavin kerros liittyy todellisuuteen. Katsoja joutuu vähitellen kokemaan maailman lähes kokonaan Lindan näkökulmasta. Kun hänen tilanteensa muuttuu yhä kaoottisemmaksi, emme voi enää olla täysin varmoja siitä, mikä ympärillä tapahtuvasta on todellista ja mikä hänen mielensä vääristämää. Miksi elokuva pakottaa meidät tähän epävarmuuteen? Ja mitä tapahtuu empatialle, kun emme enää pysty luottamaan siihen, mitä näemme? If I Had Legs I’d Kick You ei pyydä meitä pitämään Lindasta, vaan pysymään hänen kanssaan silloin, kun hänestä tulee kaikkein vaikeimmin ymmärrettävä. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi If I Had Legs I’d Kick You on paljon enemmän kuin tarina loppuunpalaneesta äidistä. Se on elokuva siitä, kuinka hoiva voi muuttua näkymättömäksi taakaksi, kuinka oma minä voi kadota muiden tarpeiden alle ja kuinka ohut raja todellisuuden, pelon ja oman mielen välillä voi lopulta olla. Ehkä kaikkein epämukavin kysymys ei olekaan se, kuinka pitkälle Linda voi joutua, vaan se, kuinka pitkälle me itse olemme valmiita ymmärtämään ihmistä, joka ei enää jaksa olla sellainen kuin hänen pitäisi. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
October 5 · 33 min
Jakso 118: Verityn varjo (2026) [Verity]
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Michael Showalterin ohjaamaan Verityn varjoon, Colleen Hooverin menestysromaaniin perustuvaan psykologiseen trilleriin. Dakota Johnsonin esittämä Lowen Ashleigh on vaikeuksissa oleva kirjailija, joka saa erikoisen työtehtävän: hänen pitäisi jatkaa Anne Hathawayn esittämän menestyskirjailija Verity Crawfordin kirjoja tämän jouduttua onnettomuuden jälkeen toimintakyvyttömäksi. Lowen muuttaa Verityn ja tämän aviomiehen Jeremyn kotiin ja alkaa työskennellä Verityn tekstien parissa. Sitten hän löytää jotakin, minkä ei olisi koskaan pitänyt joutua hänen käsiinsä. Tämä ei ole vain psykologinen trilleri salaisuuksista ja vaarallisesta kartanosta, vaan tutkielma siitä, kuka saa määritellä totuuden, kuinka tarinoilla voidaan manipuloida muita ja mitä tapahtuu, kun kunnianhimo tekee ihmisestä valmiin ylittämään omat rajansa. Elokuvan kiinnostavin asetelma syntyy siitä, että Lowen on kirjailija, joka astuu toisen kirjailijan maailmaan. Verity on menestynyt siellä, missä Lowen on epäonnistunut, ja hänen kirjoittamansa tekstit avaavat samalla ikkunan ihmiseen, jota Lowen ei pysty kohtaamaan tavallisin keinoin. Kun hän alkaa lukea Verityn häiritseviä muistiinpanoja, lukeminen muuttuu vähitellen vallankäytöksi. Verity ei ehkä pysty puhumaan, mutta hän pystyy edelleen kertomaan tarinan. Ja jos tarina on tarpeeksi vakuuttava, onko sillä lopulta edes merkitystä, onko se totta? Tässä piilee myös elokuvan kiinnostava kysymys kirjailijan vallasta. Verity on rakentanut uransa kirjoittamalla muiden pelosta, väkivallasta ja halusta, mutta nyt Lowen joutuu itse päättämään, mitä hän tekee tämän jättämästä materiaalista. Voiko fiktiota käyttää totuuden kertomiseen silloin, kun suoraa tunnustusta ei ole mahdollista saada? Entä jos teksti onkin tarkoitettu juuri siihen, että sen lukija alkaa epäillä kaikkea ympärillään? Elokuva tekee katsojasta saman pelin osapuolen kuin Lowenista: meidänkin on jatkuvasti arvioitava, kenen versioon tapahtumista uskomme. Samalla Verity, Lowen ja Jeremy muodostavat kolmiodraaman, jossa kirjailijuus, seksuaalinen vetovoima ja kilpailu kietoutuvat toisiinsa. Lowen ei ainoastaan astu Verityn kotiin, vaan myös tämän asemaan. Mitä tapahtuu, kun tilaisuus, jota on koko elämänsä odottanut, avautuu juuri siksi, että toinen ihminen on menettänyt kaiken? Voiko kunnianhimo pysyä viattomana, jos menestyksen saavuttaminen alkaa tuntua henkilökohtaiselta oikeudelta? Ja kuinka paljon olemme valmiita antamaan anteeksi ihmiselle, joka kertoo meille erittäin hyvän tarinan? Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Verityn varjo ei ole kiinnostavimmillaan silloin, kun yritämme ratkaista, kuka valehtelee, vaan silloin, kun pysähdymme miettimään, miksi haluamme niin epätoivoisesti uskoa johonkin versioon totuudesta. Lopulta elokuva jättää jälkeensä paljon epämukavamman kysymyksen: jos joku muu kirjoittaa elämäsi tarinan, kuinka varmasti voit tietää, mikä siinä on totta? Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#117
September 28 · 34 min
Jakso 117: The Invite (2026)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Olivia Wilden The Invite -elokuvan maailmaan, jossa tavallinen illallinen kahden pariskunnan välillä muuttuu vähitellen armottomaksi tutkimukseksi siitä, mitä parisuhteelle tapahtuu, kun rakkauden rinnalle jäävät vain rutiini, ärsytys ja täyttymättömät tarpeet. Angela ja Joe ovat olleet pitkään yhdessä, mutta heidän avioliittonsa on ajautunut pisteeseen, jossa he eivät enää tunnu tietävän, miten olla kiinnostuneita toisistaan. Kun he kutsuvat yläkerran naapurinsa Piñan ja Hawkin illalliselle, vastakkain joutuvat kaksi hyvin erilaista tapaa suhtautua parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja elämään. Tämä ei ole vain ihmissuhdekomedia, vaan tutkielma halusta, tyytymättömyydestä ja siitä, kuinka helposti ihminen alkaa kuvitella toisen elämän olevan parempi kuin oma. Illan edetessä neljän ihmisen väliset keskustelut muuttuvat yhä henkilökohtaisemmiksi. Joe ja Angela joutuvat katsomaan omaa suhdettaan peilistä, jonka heidän uudet tuttavuutensa tarjoavat. Piña ja Hawk näyttävät aluksi elävän juuri sellaista vapaata ja intohimoista elämää, josta Angela ja Joe ovat itse vieraantuneet. Mutta elokuva ei tyydy asettamaan vastakkain tylsistynyttä avioliittoa ja vapaamielistä parisuhdetta. Se kysyy, kuinka paljon näemme toisista ihmisistä vain sen, minkä haluamme nähdä. Onko toisen ihmisen vapaus todella vapautta vai ainoastaan toinen tapa järjestää oma elämänsä? Ja mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa verrata omaa parisuhdettaan fantasiaan, jonka hän on rakentanut jonkun toisen elämästä? Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat pitkäaikaisen rakkauden, seksuaalisen halun, vertailun ja turvallisuuden ympärille. The Invite on kiinnostava juuri siksi, ettei se väitä halun katoavan parisuhteessa, vaan pohtii, mitä tapahtuu, kun ihminen lakkaa olemasta utelias kumppaniaan kohtaan. Voiko läheisyys säilyä, jos toinen ihminen muuttuu tutuksi niin perusteellisesti, ettei hänessä enää nähdä mitään uutta? Samalla elokuva tarkastelee turvallisuuden paradoksia. Angela ja Joe ovat rakentaneet itselleen kodin, perheen ja vakauden, mutta juuri sama vakaus on alkanut tuntua loukulta. Miksi turvallisuus voi muuttua tyytymättömyydeksi? Ja miksi toisen ihmisen halu tai vapaus voi tuntua houkuttelevammalta kuin oman elämän mahdollisuudet? Elokuvan huumori syntyy siitä, kuinka nopeasti kohtelias seurustelu muuttuu passiivisaggressiiviseksi valtapeliksi, mutta sen alla kulkee paljon vakavampi kysymys siitä, tarvitseeko pitkä parisuhde ennen kaikkea uskollisuutta vai jatkuvaa halua tutustua toiseen uudelleen. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi The Invite on paljon enemmän kuin kiusallinen illallisjuhla tai seksuaalisesti provosoiva parisuhdekomedia. Se käyttää neljän ihmisen välistä kohtaamista paljastamaan, kuinka helposti rakkaus muuttuu itsestäänselvyydeksi ja kuinka nopeasti tyytymättömyys alkaa näyttää siltä, että ratkaisu löytyy aina jostakin muualta. Lopulta The Invite kysyy, voiko parisuhde säilyttää halunsa vasta silloin, kun lakkaamme pitämästä toista ihmistä valmiiksi tunnettuna. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#118
September 21 · 32 min
Jakso 116: The Whale (2022)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Darren Aronofskyn The Whale -elokuvan maailmaan, jossa lähes koko tarina tapahtuu yhden asunnon seinien sisällä ja jossa menneisyys tunkeutuu jatkuvasti nykyhetkeen. Charlie on eristäytynyt maailmasta, opettaa kirjoittamista verkossa kamera suljettuna ja yrittää viimeisinä päivinään rakentaa uudelleen suhdettaan vieraantuneeseen tyttäreensä Ellieen. Tämä ei ole vain draama miehestä, joka yrittää selviytyä vakavasta terveydellisestä tilanteesta, vaan tutkielma syyllisyydestä, surusta ja rehellisyyden hinnasta. Charlien elämä on rakentunut menetysten ympärille. Hänen kumppaninsa Alanin kuolema, vuosien etääntyminen tyttärestä ja oman kehonsa kanssa käyty kamppailu ovat kaikki osa samaa ketjua, jossa suru on vähitellen muuttunut eristäytymiseksi. Hänen luonaan käyvät sairaanhoitaja Liz, nuori lähetyssaarnaaja Thomas ja Ellie, joka ei ole tullut tapaamaan isäänsä anteeksi antaakseen vaan koska heidän välillään on edelleen jotain ratkaisematta. Jokainen vierailija pakottaa Charlien kohtaamaan erilaisen version menneisyydestään. Miksi ihminen voi kaivata anteeksiantoa ja samalla tehdä kaikkensa estääkseen itsensä saamasta sitä? Ja voiko suhdetta enää korjata, jos anteeksipyyntö tulee vasta silloin, kun aikaa on jäljellä hyvin vähän? Elokuvan keskeisimmät teemat ovat syyllisyys, suru, rehellisyys ja itsepetos. Charlie puhuu jatkuvasti rehellisyyden merkityksestä kirjoittamisen yhteydessä, mutta hänen oma elämänsä on täynnä asioita, joita hän ei ole pystynyt kohtaamaan. Myös muut hahmot rakentavat itselleen selityksiä, joiden avulla he yrittävät selviytyä menetyksistään. Thomas etsii uskonnosta tarkoitusta, Liz yrittää pitää ystävänsä hengissä ja Ellie muuttaa pettymyksensä julmuudeksi. Elokuva kysyy, mitä tapahtuu, kun ihminen ei enää pysty pakenemaan omaa historiaansa. Onko totuuden kohtaaminen ensimmäinen askel kohti vapautta vai voiko se tulla liian myöhään? Samalla Moby-Dick toimii Charlielle peilinä, jonka kautta hän yrittää ymmärtää omaa elämäänsä. Elokuvan nimi ei siis viittaa vain Charlieen, vaan myös siihen, miten ihminen voi jahdata jotakin mahdotonta ja lopulta huomata, että todellinen kamppailu on tapahtunut kokonaan hänen sisällään. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi The Whale on niin ristiriitainen mutta samalla vaikuttava elokuva. Se yrittää kertoa anteeksiannosta ja ihmisarvosta, mutta samalla sen tapa kuvata Charlien kehoa ja kärsimystä on herättänyt perusteltua keskustelua siitä, missä kulkee empatian ja kärsimyksen esineellistämisen raja. Ehkä juuri tämä tekee elokuvasta kiinnostavan keskustelunaiheen: se ei anna meille helppoa tapaa katsoa toisen ihmisen kipua. Lopulta The Whale kysyy, pystymmekö näkemään ihmisen hänen pahimpien valintojensa, menetystensä ja ulkoisten ominaisuuksiensa ohi ennen kuin on liian myöhäistä. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#115
September 14 · 33 min
Jakso 115: Teenage Sex and Death at Camp Miasma (2026)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Jane Schoenbrunin Teenage Sex and Death at Camp Miasma -elokuvan maailmaan, jossa 1980-luvun slasher-estetiikka, queer-kauhu ja elokuvan tekeminen sulautuvat yhdeksi oudoksi ja tarkoituksellisen ylitsepursuavaksi kokonaisuudeksi. Tarina alkaa nuoresta ohjaajasta Krisistä, joka saa tehtäväkseen elvyttää vuosikymmeniä vanhan Camp Miasma -kauhusarjan ja matkustaa tapaamaan sen alkuperäisen elokuvan legendaarista Final Girliä, Billyä. Tämä ei ole vain slasher-elokuva, vaan tutkielma seksuaalisuudesta, identiteetistä ja siitä, kuinka fiktiiviset tarinat voivat muovata käsitystämme omasta halustamme ja itsestämme. Kris on älyllinen, kunnianhimoinen elokuvantekijä, joka suhtautuu Camp Miasmaan yhtä aikaa fanina, kriitikkona ja taiteilijana. Billy puolestaan on elänyt vuosikymmeniä sen roolin varjossa, joka teki hänestä kulttihahmon. Kun nämä kaksi naista kohtaavat, raja elokuvan ja todellisuuden välillä alkaa vähitellen kadota. Juoni käyttää slasherin tuttuja sääntöjä, mutta kääntää niiden katseen sisäänpäin. Miksi Kris pystyy käsittelemään seksuaalisuutta helpommin fantasian kuin todellisen läheisyyden kautta? Ja mitä tapahtuu, kun ihminen, joka on koko elämänsä määritelty yhden fiktiivisen roolin kautta, alkaa itse määritellä sen merkityksen uudelleen? Elokuvan kauhu ei synny vain siitä, mitä metsässä tapahtuu, vaan siitä, kuinka vaikeaa ihmiselle voi olla erottaa oma halunsa niistä tarinoista, jotka ovat opettaneet hänelle, mitä halun pitäisi olla. Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat seksuaalisen halun, identiteetin, fiktion vaikutusvallan ja itsensä vapauttamisen ympärille. Schoenbrun tarkastelee erityisesti sitä, kuinka slasher-elokuva on historiallisesti yhdistänyt seksin ja kuoleman, mutta käyttää tätä yhteyttä tehdäkseen jotain paljon henkilökohtaisempaa. Krisin vaikeus kokea läheisyyttä ilman, että hän pakenee fantasiaan, muuttuu kuvaukseksi siitä, miten omaa kehoa ja halua voidaan yrittää kontrolloida etääntymällä niistä. Samalla Billyn hahmo kääntää Final Girl -troopin nurin: mitä tapahtuu naiselle sen jälkeen, kun hän on selvinnyt hirviöstä mutta joutunut viettämään koko elämänsä muiden kirjoittamassa tarinassa? Voiko genre, joka on aikaisemmin tehnyt hahmosta objektin, muuttua välineeksi oman identiteetin takaisin ottamiseen? Ja voiko fantasia olla joskus reitti kohti aitoutta eikä pakoa todellisuudesta? Elokuva käsittelee näitä kysymyksiä camp-henkisen liioittelun, absurdiuden ja verisen slasher-kuvaston kautta, mutta niiden alla kulkee hyvin vakava ajatus siitä, miten ihminen oppii haluamaan ja olemaan oma itsensä. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Teenage Sex and Death at Camp Miasma on paljon enemmän kuin älykäs slasher-parodia. Se purkaa kauhuelokuvan tuttuja rakenteita ja kysyy, mitä tapahtuu, kun ihminen lakkaa pelkäämästä niitä haluja ja identiteetin puolia, joita on oppinut pitämään vieraina. Lopulta elokuva kääntää Final Girlin tarinan kokonaan ympäri: selviytyminen ei tarkoita enää hirviön päihittämistä, vaan sitä, että ihminen saa viimein kirjoittaa itse oman tarinansa. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#114
September 7 · 33 min
Jakso 114: Supergirl (2026)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Supergirl -elokuvan maailmaan, jossa supersankaritarinan näyttävät avaruusseikkailut kietoutuvat henkilökohtaisen surun, oikeudenmukaisuuden ja identiteetin ympärille. DC:n uuden elokuvauniversumin osana Supergirl rakentaa päähenkilöstään sankarin, joka ei lähde matkalle pelkästään pelastaakseen muita, vaan ymmärtääkseen myös oman paikkansa maailmassa. Tämä ei ole vain supersankarielokuva, vaan tutkielma menetyksestä, kostosta ja siitä, mitä oikeudenmukaisuus todella tarkoittaa silloin, kun viha tuntuu oikeutetulta. Elokuvan keskiössä on Kara Zor El, joka joutuu lähtemään halki galaksin yhdessä nuoren Ruthyen kanssa tämän etsiessä oikeutta perheensä murhaajalle. Matka rakentuu toimintakohtausten ja fantastisten maailmojen varaan, mutta sen todellinen painopiste löytyy hahmojen välisestä suhteesta. Kara ei näyttäydy erehtymättömänä supersankarina, vaan henkilönä, joka kantaa mukanaan Kryptonin tuhoa ja jatkuvaa tunnetta siitä, ettei hän täysin kuulu mihinkään. Juoni käyttää kostotarinaa keinona pohtia, voiko väkivallalla koskaan saavuttaa oikeutta vai synnyttääkö se vain uuden kierteen. Miten ihminen säilyttää moraalinsa silloin, kun kärsimys tuntuu vaativan vastinetta? Ja voiko sankari olla uskottava, jos hän itsekin kamppailee vihan, surun ja epävarmuuden kanssa? Teemoiltaan Supergirl liikkuu vallan, identiteetin, moraalin ja rakkauden ympärillä. Elokuva tarkastelee erityisesti sitä, millainen vastuu liittyy poikkeukselliseen voimaan. Kara kykenee muuttamaan maailmaa, mutta hänen suurin haasteensa ei ole fyysisen vihollisen voittaminen vaan sen päättäminen, millainen ihminen hän haluaa olla. Samalla elokuva käsittelee ulkopuolisuuden tunnetta tavalla, joka erottaa sen monista muista supersankaritarinoista. Kara on menettänyt kotinsa, kulttuurinsa ja lähes koko kansansa, mikä tekee hänen identiteetistään jatkuvan etsinnän kohteen. Miksi menneisyydestä irrottautuminen on joskus vaikeampaa kuin tulevaisuuden rakentaminen? Ja missä kulkee sankaruuden raja, jos oikeuden tavoittelu alkaa muistuttaa kostoa? Näiden kysymysten kautta elokuva pyrkii rakentamaan Supergirlistä hahmon, jonka inhimillisyys on yhtä tärkeää kuin hänen yliluonnolliset kykynsä. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Supergirl pyrkii laajentamaan supersankarielokuvan perinteisiä rajoja henkilökohtaisemmaksi kasvutarinaksi. Vaikka elokuva tarjoaa näyttävää toimintaa ja avaruusoopperan mittakaavaa, sen merkitys rakentuu ennen kaikkea kysymykselle siitä, miten ihminen kantaa mukanaan menetystä ilman, että siitä tulee hänen koko identiteettinsä. Lopulta Supergirl muistuttaa, että todellinen sankaruus ei synny yliluonnollisista voimista, vaan kyvystä valita myötätunto silloinkin, kun kosto tuntuisi kaikkein helpoimmalta. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#113
August 31 · 39 min
Jakso 113: Spiderman: Brand New Day (2026)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Spider-Man: Brand New Day -elokuvan maailmaan, jossa Peter Parker joutuu rakentamaan elämänsä uudelleen tilanteessa, jossa kukaan ei enää tiedä, kuka hän on. Aiempien elokuvien suuret multiversumit ja maailmaa mullistavat tapahtumat vaihtuvat henkilökohtaisempaan tarinaan, jossa suurin taistelu käydään ihmisen sisällä. Tämä ei ole vain supersankarielokuva, vaan tutkielma yksinäisyydestä, ihmisyydestä ja siitä, mitä sankaruus merkitsee silloin, kun kukaan ei tiedä, kuka ansaitsee kiitoksen. Elokuvan keskiössä on Peter, joka yrittää löytää paikkansa maailmassa muistojen pyyhkiydyttyä pois hänen läheistensä mielistä. Hän jatkaa rikollisuuden torjumista New Yorkissa, mutta samalla hänen on hyväksyttävä, ettei Spider-Man voi enää olla pakopaikka Peter Parkerilta. Juoni rakentuu uusien uhkien ympärille, mutta elokuvan kiinnostavin ristiriita syntyy Peterin yrityksestä pitää kiinni omasta ihmisyydestään samalla, kun hänen elämänsä alkaa määrittyä yhä enemmän supersankarin roolin kautta. Elokuva kysyy, voiko ihminen rakentaa identiteettinsä pelkästään velvollisuuden varaan. Mitä jää jäljelle, jos elämä koostuu vain muiden auttamisesta? Ja voiko kukaan todella kantaa vastuuta yksin ilman, että se alkaa murentaa hänen minuuttaan? Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat yksinäisyyden, ihmisyyden, vastuun ja uuden alun ympärille. Brand New Day palaa Spider-Manin klassiseen ajatukseen siitä, että sankaruus ei synny ylivoimaisista kyvyistä vaan tavallisen ihmisen päätöksestä tehdä oikein silloinkin, kun kukaan ei katso. Samalla elokuva pohtii, kuinka helposti velvollisuudentunto voi muuttua eristäytymiseksi. Peter uskoo suojelevansa muita pitämällä heidät loitolla, mutta juuri se tekee hänestä entistä haavoittuvamman. Elokuva tarkastelee myös identiteettiä kiinnostavasta näkökulmasta. Jos kukaan ei enää tunne Peter Parkeria, lakkaako hän vähitellen tuntemasta itseään? Uusi alku ei näyttäydy vapautena vaan haasteena rakentaa elämä ilman niitä ihmisiä, joiden kautta oma identiteetti on aiemmin muodostunut. Juuri tässä elokuva onnistuu erottumaan monista supersankaritarinoista. Se ei kysy, kuinka voimakas Spider-Man on, vaan kuinka paljon Peter Parker voi menettää ennen kuin hän lakkaa uskomasta itseensä. Tämä henkilökohtainen näkökulma onkin noussut yhdeksi elokuvan eniten kiitosta saaneista puolista, vaikka osa kriitikoista koki sen loppupuolen sitovan tarinan jälleen liian tiiviisti laajempaan Marvel-universumiin. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Spider-Man: Brand New Day on yksi Tom Hollandin aikakauden henkilökohtaisimmista Spider-Man-elokuvista. Se muistuttaa, ettei todellinen sankaruus synny siitä, että ihminen pelastaa maailman, vaan siitä, että hän löytää syyn nousta ylös vielä silloinkin, kun maailma on unohtanut hänen nimensä. Lopulta Brand New Day väittää, että uuden alun vaikein osa ei ole menneisyyden jättäminen taakse, vaan rohkeus uskoa, että elämä voi alkaa uudelleen, vaikka kukaan muu ei muistaisi, kuka ennen olit. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#112
August 24 · 39 min
Jakso 112: Sentimental Value (2025)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Sentimental Value -elokuvan maailmaan, jossa perheen historia, muistot ja taiteen tekeminen limittyvät toisiinsa tavalla, joka tekee menneisyydestä jatkuvasti läsnä olevan. Joachim Trierin ohjaama draama tarkastelee ihmisiä, jotka yrittävät löytää toisensa uudelleen vuosien etääntymisen jälkeen, mutta huomaavat, ettei yhteistä kieltä ole enää helppo rakentaa. Tämä ei ole vain perhedraama, vaan tutkielma muistista, anteeksiannosta ja siitä, voiko taide koskaan korvata niitä sanoja ja tekoja, jotka jäivät aikanaan lausumatta. Elokuvan keskiössä ovat isä ja hänen tyttärensä, joiden välinen suhde on vuosien aikana täyttynyt hiljaisuudella, pettymyksillä ja keskeneräisillä odotuksilla. Kun elokuvaprojekti pakottaa heidät kohtaamaan toisensa uudelleen, tarina ei keskity pelkästään siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi, vaan siihen, miten ihmiset kantavat mukanaan omaa versiotaan menneisyydestä. Samat muistot voivat merkitä eri ihmisille täysin eri asioita, eikä yhteisen historian jakaminen tarkoita, että sitä myös ymmärrettäisiin samalla tavalla. Voiko taide toimia sovinnon välineenä vai onko se joskus vain yritys kirjoittaa oma menneisyys uudelleen? Ja kuka lopulta omistaa perheen yhteiset muistot, jos jokainen kokee ne eri tavoin? Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat muistamisen, vanhemmuuden, taiteen ja anteeksiannon ympärille. Trier tarkastelee hienovaraisesti sitä, kuinka helposti luova työ voi muuttua keinoksi paeta henkilökohtaista vastuuta. Voiko ihminen olla merkittävä taiteilija mutta epäonnistua läheisimmissä ihmissuhteissaan? Entä voiko anteeksianto syntyä ilman, että menneisyyttä yritetään selittää pois? Sentimental Value ei etsi syyllisiä eikä tarjoa yksinkertaisia ratkaisuja, vaan näyttää, kuinka perhesuhteet rakentuvat yhtä paljon vaikenemisesta kuin keskusteluista. Samalla se pohtii, miksi ihmiset kertovat elämästään tarinoita, jotka suojelevat omaa minäkuvaa, vaikka ne samalla etäännyttävät heitä niistä ihmisistä, joita he eniten rakastavat. Elokuvan voima syntyy sen kyvystä löytää suuria tunteita pienistä eleistä ja antaa katsojan oivaltaa, että kaikkein merkittävimmät konfliktit käydään usein sanojen ulkopuolella. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Sentimental Value on yksi viime vuosien puhuttelevimmista eurooppalaisista draamaelokuvista. Se muistuttaa, että perhe ei muodostu yhteisestä historiasta vaan siitä, uskaltavatko ihmiset kohdata toisensa sellaisina kuin he todella ovat, ilman tarinoita, joihin ovat vuosien ajan piiloutuneet. Lopulta Sentimental Value esittää ajatuksen, että arvokkainta perintöä eivät ole muistot sellaisinaan, vaan rohkeus nähdä ne uudessa valossa. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#111
August 17 · 34 min
Jakso 111: Lammasetsivät (2026) [The Sheep Detectives]
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme The Sheep Detectives, Suomessa nimellä Lammasetsivät, maailmaan, jossa hyväntahtoinen koko perheen animaatio yhdistää klassisen murhamysteerin lämminhenkiseen huumoriin. Kun rakastettu paimen löytyy kuolleena, hänen lampaansa päättävät selvittää rikoksen itse, vaikka ihmiset eivät edes tiedä niiden ymmärtävän ympärillään tapahtuvaa. Tämä ei ole vain animaatio murhamysteeristä, vaan tutkielma yhteisöstä, surusta ja siitä, kuinka uteliaisuus voi muuttua rohkeudeksi. Tarinan keskiössä on Lily ja muu lammaslauma, joka on vuosien ajan kuunnellut paimenensa lukemia salapoliisiromaaneja. Kun heidän turvallinen maailmansa järkkyy äkillisesti, lampaat eivät tyydy odottamaan, että ihmiset ratkaisevat tilanteen, vaan ryhtyvät itse etsimään totuutta yhdessä paikallisen poliisin tutkimuksen rinnalla. Rikoksen selvittäminen muodostuu matkaksi, jossa jokainen johtolanka paljastaa jotakin paitsi epäillyistä myös lampaiden omasta tavasta ymmärtää maailmaa. Elokuva muistuttaa, että totuus löytyy harvoin ensimmäisestä vaikutelmasta. Miten ennakkoluulot vaikuttavat siihen, ketä pidämme syyllisenä? Ja miksi yhteisö tarvitsee tarinoita selviytyäkseen silloin, kun jokin tuttu katoaa äkillisesti? Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat yhteisöllisyyden, surun, tiedon ja luottamuksen ympärille. Paimenen kuolema ei ole pelkkä juonen käynnistävä tapahtuma, vaan hetki, joka pakottaa jokaisen hahmon määrittelemään suhteensa toisiin uudelleen. Samalla elokuva pohtii, mitä tieto merkitsee. Lampaat ovat kuunnelleet dekkareita vuosien ajan, mutta vasta kriisin hetkellä ne ymmärtävät, että oppiminen on arvokasta vasta silloin, kun sitä osaa soveltaa. Elokuva käsittelee myös rohkeutta hienovaraisesti. Sankaruus ei synny yliluonnollisista kyvyistä, vaan päätöksestä toimia silloinkin, kun pelottaa. Voiko pieni ja aliarvioitu yhteisö löytää totuuden paremmin kuin ne, joilla on valta? Entä kuinka paljon ihmiset jättävät huomaamatta siksi, etteivät koskaan usko katsovansa oikeaan suuntaan? Näiden kysymysten kautta Lammasetsivät onnistuu puhuttelemaan myös aikuisia ja osoittaa, että parhaat koko perheen elokuvat eivät aliarvioi yleisöään. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Lammasetsivät on paljon enemmän kuin nokkela eläinanimaatio. Se käyttää murhamysteeriä kertoakseen siitä, miten yhteisö rakentuu luottamuksesta, yhdessä opituista asioista ja rohkeudesta kohdata menetys. Lopulta Lammasetsivät muistuttaa, että todellinen viisaus ei synny siitä, kuka puhuu eniten, vaan siitä, kuka osaa nähdä sen, minkä muut ovat jo ehtineet sivuuttaa. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#110
August 10 · 33 min
Jakso 110: Disclosure Day (2026)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Disclosure Day -elokuvan maailmaan, jossa vuosikymmeniä salassa pidetty tieto uhkaa muuttaa koko ihmiskunnan käsityksen itsestään. Steven Spielbergin paluu avaruusolentojen ja ensikontaktin tematiikkaan ei rakenna jännitystä pelkästään kysymykselle siitä, olemmeko yksin universumissa, vaan sille, mitä tapahtuu, kun totuus ei enää kuulu harvoille vaan kaikille. Tämä ei ole vain tieteiselokuva avaruusolennoista, vaan tutkielma vallasta, tiedosta ja siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä ihmisille kerrotaan ja mitä heiltä pidetään piilossa. Elokuvan keskiössä ovat ihmiset, jotka joutuvat keskelle valtavaa salaliittoa, jossa hallitusten, yritysten ja instituutioiden vuosikymmenten ajan varjelemat salaisuudet alkavat murentua. Juoni rakentuu paljastusten, takaa-ajojen ja kasvavan epävarmuuden ympärille, mutta sen todellinen kiinnostavuus löytyy siitä, miten eri hahmot suhtautuvat totuuteen. Toisille tieto on vapautta, toisille uhka. Elokuva kysyy jatkuvasti, onko ihmiskunta todella valmis kohtaamaan asioita, jotka muuttavat sen maailmankuvan perustuksia. Miten yhteiskunta reagoi, jos jokin pitkään mahdottomana pidetty osoittautuu todeksi? Ja miksi vallan rakenteet perustuvat niin usein ajatukseen, että kansalaisia täytyy suojella tiedolta? Spielberg käyttää avaruusolentoja vähemmän hirviöinä ja enemmän peilinä, jonka kautta ihmiskunta joutuu tarkastelemaan omia pelkojaan, ennakkoluulojaan ja vallankäytön mekanismejaan. Tämä ei ole vain tieteiselokuva ensikontaktista, vaan tutkielma totuudesta, luottamuksesta ja siitä, kuinka hauras ihmiskunnan käsitys omasta asemastaan on. Elokuva tarkastelee erityisesti tiedon hallintaa aikana, jolloin ihmiset elävät jatkuvan informaatiotulvan keskellä mutta luottavat instituutioihin vähemmän kuin ehkä koskaan aiemmin. Miten totuus muuttuu, kun jokainen tulkitsee sitä omista lähtökohdistaan käsin? Miksi ihmiset vaativat läpinäkyvyyttä, mutta samalla pelkäävät sen seurauksia? Elokuva nostaa esiin myös kysymyksen vastuusta. Onko vaarallisempaa salata tieto vai paljastaa se? Monet kriitikot ja katsojat ovatkin nähneet elokuvan ennen kaikkea kertomuksena informaation vallasta eikä niinkään avaruusolennoista. Keskustelu elokuvan ympärillä on jakautunut juuri siksi, että osa katsojista näkee sen syvällisenä tutkielmana totuuden merkityksestä, kun taas toiset kokevat sen välttelevän kaikkein kiinnostavimpia seurauksia, joita paljastuksista voisi seurata. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Disclosure Day on paljon enemmän kuin Spielbergin paluu tuttujen tieteiselokuvateemojen pariin. Elokuva käyttää ensikontaktin ideaa välineenä tarkastella yhteiskuntaa, joka kamppailee totuuden, luottamuksen ja vallan kysymysten kanssa. Lopulta Disclosure Day esittää ajatuksen, joka on yhtä aikaa lohdullinen ja pelottava: suurin mysteeri ei ehkä ole se, mitä universumissa on meidän ulkopuolellamme, vaan se, mitä olemme valmiita tekemään säilyttääksemme oman käsityksemme todellisuudesta.
#108
August 3 · 42 min
Jakso 109: The Odyssey (2026)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme The Odyssey -elokuvan maailmaan, jossa antiikin tunnetuin kertomus saa Christopher Nolanin käsissä uuden elokuvallisen muodon. Vaikka tarina rakentuu myyttisten hirviöiden, jumalten ja vaarallisten merimatkojen ympärille, sen todellinen painopiste löytyy ihmisestä, joka yrittää löytää tiensä takaisin kotiin muuttuneena. Tämä ei ole vain eeppinen seikkailuelokuva, vaan tutkielma kotiinpaluusta, identiteetistä ja siitä, voiko ihminen koskaan todella palata siihen elämään, jonka sota on jo muuttanut peruuttamattomasti. Elokuvan keskiössä on Odysseus, Ithakan kuningas, jonka vuosia kestänyt matka Troijan sodan jälkeen muuttuu fyysisen selviytymisen lisäksi henkiseksi koetukseksi. Jokainen kohtaaminen, olipa vastassa kyklooppi, seireenit tai jumalten oikut, pakottaa hänet arvioimaan uudelleen, millainen johtaja, puoliso ja isä hän haluaa olla. Samaan aikaan Penelope ja Telemakhos joutuvat pitämään kotinsa koossa ilman varmuutta siitä, palaako Odysseus koskaan takaisin. Elokuvan kiinnostavin kysymys ei lopulta ole, selviääkö sankari hengissä, vaan tunnistaako hän enää itseään pitkän matkan jälkeen. Miten ihminen säilyttää minuutensa, kun jokainen koettelemus pakottaa luopumaan jostakin? Ja voiko koti tuntua kodilta, jos sekä sen jättäneet että sinne jääneet ovat ehtineet muuttua? Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat kotiinpaluun, sodan jälkeisen trauman, ihmisyyden ja moraalisten valintojen ympärille. Nolan ei käsittele Odysseusta erehtymättömänä sankarina, vaan ihmisenä, jonka älykkyys on yhtä aikaa hänen suurin vahvuutensa ja raskain taakkansa. Matkan aikana sankaruus menettää hohtoaan ja tilalle nousee kysymys vastuusta. Mitä voitto sodassa todella merkitsee, jos sen seuraukset seuraavat ihmistä koko loppuelämän? Elokuva tarkastelee myös myyttien voimaa. Miksi tuhansia vuosia vanha tarina tuntuu edelleen ajankohtaiselta? Ehkä siksi, että sen hirviöt eivät edusta vain ulkoisia vaaroja, vaan myös pelkoa, syyllisyyttä ja kiusausta, jotka jokainen ihminen joutuu omalla tavallaan kohtaamaan. Näin The Odyssey muuttuu kertomuksesta matkasta pohdinnaksi siitä, mitä ihmisyys vaatii silloin, kun kaikki tuttu on kadonnut. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi The Odyssey ei ole vain uusi filmatisointi yhdestä historian tunnetuimmista eepoksista, vaan ajaton kertomus siitä, mitä kotiin palaaminen todella tarkoittaa. Elokuva muistuttaa, että pisin matka ei kulje merten tai mannerten halki, vaan ihmisen on kuljettava itsensä läpi ennen kuin hän voi sanoa olevansa perillä. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#108
June 8 · 33 min
Jakso 108: Euphoria (2019-2026)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Euphoria -sarjan maailmaan, jossa neonvalot, glittermeikit ja ylistylisoidut kuvakulmat rakentavat yhden 2010 ja 2020-lukujen tunnistettavimmista televisioestetiikoista. Sarja seuraa nuoria, jotka yrittävät rakentaa identiteettiään ympäristössä, jossa sosiaalinen hyväksyntä, riippuvuudet, seksi ja näkyvyys kietoutuvat toisiinsa jatkuvaksi paineeksi. Tämä ei ole vain teinisarja, vaan tutkielma identiteetistä, riippuvuudesta ja siitä, miltä tuntuu kasvaa maailmassa, jossa jokainen tunne muuttuu helposti performanssiksi. Sarjan keskiössä on Rue, jonka näkökulmasta maailma näyttäytyy jatkuvasti epäluotettavana, kaoottisena ja emotionaalisesti ylikuormitettuna. Hänen ympärilleen rakentuu joukko hahmoja, joiden elämät limittyvät toisiinsa rakkauden, vallan, seksuaalisuuden, väkivallan ja hyväksynnän tarpeen kautta. Sarjan kiinnostavin ratkaisu ei kuitenkaan ole itse juoni, vaan tapa, jolla se esittää kokemuksia. Euphoria ei kuvaa nuoruutta realistisesti vaan emotionaalisesti. Kamera liikkuu kuin ahdistus, valaistus muuttuu tunteiden mukana ja kohtaukset rakentuvat usein enemmän mielentilan kuin logiikan ympärille. Tästä syystä sarja jakaa myös voimakkaasti mielipiteitä: toisille se on sukupolvikokemuksen tarkka kuvaus, toisille äärimmäisen tyylitelty fantasia. Juuri tämä ristiriita tekee siitä kiinnostavan. Miten kuvata nuoruutta aikana, jolloin elämä tuntuu jatkuvasti siltä kuin joku katsoisi sitä ruudun läpi? Ja missä vaiheessa kokemuksen kuvaamisesta tulee itse kokemusta tärkeämpää? Teemoiltaan Euphoria painottuu riippuvuuteen, identiteettiin, sukupolvikokemukseen ja tunteiden performatiivisuuteen. Sarja käsittelee riippuvuutta paitsi kemiallisena ongelmana myös emotionaalisena tilana. Se kysyy jatkuvasti, mistä ihmiset oikeastaan yrittävät paeta. Samalla se tarkastelee näkyvyyttä uudenlaisena valuuttana: kuka saa tulla nähdyksi, millä ehdoilla ja millä hinnalla? Häpeä toimii lähes kaikkien hahmojen liikkeellepanevana voimana, mutta sarja näyttää myös, kuinka helposti häpeä muuttuu itseään ylläpitäväksi järjestelmäksi. Miksi ihmiset rakentavat identiteettejään muiden katseiden ympärille? Ja miksi sukupolvi, jolla on enemmän mahdollisuuksia ilmaista itseään kuin koskaan aiemmin, näyttää samalla olevan jatkuvasti eksyksissä? Euphoria rakentaa maailmaa, jossa jokainen ihminen etsii yhteyttä, mutta tekee sen usein tavoilla, jotka lisäävät etäisyyttä. Sarjan visuaalinen tyyli, näyttelijätyö ja musiikki ovat nousseet lähes yhtä tärkeiksi kuin itse tarina, mikä on tehnyt siitä sekä kulttuurisen ilmiön että jatkuvan keskustelun kohteen. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Euphoria on paljon enemmän kuin kohusarja seksistä, huumeista ja nuorista ihmisistä tekemässä huonoja päätöksiä. Sarja toimii peilinä kulttuurille, jossa identiteetti rakennetaan näkyväksi mutta tunteet jäävät silti usein käsittelemättä. Lopulta Euphoria esittää epämukavan ajatuksen: ehkä suurin ongelma ei ole se, etteivät ihmiset näe toisiaan, vaan se, etteivät he enää tiedä, miten olla olemassa ilman että joku katsoo. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#107
June 1 · 32 min
Jakso 107: Obsession (2025)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Obsession -elokuvan maailmaan, jossa romanttinen fantasia muuttuu vähitellen painajaiseksi ja rakkauden kaipuu paljastuu huomattavasti vaarallisemmaksi voimaksi kuin yliluonnollinen kauhu itse. Elokuva rakentuu yksinkertaisen mutta tehokkaan lähtökohdan ympärille: mitä tapahtuu, kun ihminen saa juuri sen, mitä haluaa? Tämä ei ole vain yliluonnollinen kauhuelokuva, vaan tutkielma pakkomielteestä, kontrollista ja siitä, kuinka helposti rakkauden kieli voi muuttua omistamisen kieleksi. Tarina keskittyy nuoreen mieheen, joka toivoo saavansa pitkäaikaisen ihastuksensa rakastamaan itseään enemmän kuin ketään muuta. Toive toteutuu, mutta samalla alkaa prosessi, jossa kiintymys muuttuu vähitellen joksikin täysin muuksi. Elokuvan kiinnostavin ratkaisu on se, ettei se rakenna kauhua pelkästään yliluonnollisista elementeistä, vaan tilanteesta, jonka emotionaalinen logiikka tuntuu häiritsevän tunnistettavalta. Juoni käyttää klassista varo mitä toivot -asetelmaa, mutta sen todellinen kohde ei ole taikuus vaan ihmisten tapa romantisoida epäterveitä tunteita. Miten usein kulttuuri kuvaa pakkomielteen rakkautena? Ja miksi kontrolli näyttää joskus läheisyydeltä, kunnes se muuttuu joksikin peruuttamattomaksi? Elokuva rakentaa epämukavuutta juuri siitä oivalluksesta, että kaikkein pelottavimmat valinnat tehdään usein hyvillä aikomuksilla. Teemoiltaan Obsession liikkuu identiteetin, vallan, häpeän ja moraalin ympärillä. Se tarkastelee erityisesti suostumuksen ja vapaan tahdon kysymyksiä tavalla, joka tekee kauhusta enemmän psykologista kuin pelkästään visuaalista. Elokuva kysyy jatkuvasti, missä vaiheessa rakastaminen muuttuu omistamiseksi ja miksi ihmiset haluavat tulla rakastetuiksi ehdoitta, vaikka juuri ehdottomuus voi tehdä suhteesta vaarallisen. Samalla se käsittelee yksinäisyyttä ja emotionaalista epävarmuutta tavalla, joka tekee hahmoista samaan aikaan ymmärrettäviä ja vaikeasti puolustettavia. Monet katsojat ovatkin korostaneet, että elokuvan todellinen epämukavuus syntyy siitä, kuinka tunnistettavilta hahmojen tunteet lopulta vaikuttavat. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Obsession on noussut yhdeksi vuoden puhutuimmista indie-kauhuelokuvista pienestä budjetistaan huolimatta. Elokuva toimii muistutuksena siitä, että kauhu ei aina synny tuntemattomasta vaan joskus juuri siitä, mitä ihminen haluaa kaikkein eniten. Lopulta Obsession esittää yksinkertaisen mutta epämiellyttävän ajatuksen: kaikkein vaarallisimmat toiveet eivät ole niitä, joita ei koskaan toteuteta, vaan niitä, jotka toteutuvat täydellisesti. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#106
May 18 · 31 min
Jakso 106: Legally Blonde (2001)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Legally Blonde -elokuvan maailmaan, jossa kirkkaanpinkki estetiikka, yliopistomaailman elitismi ja romanttisen komedian kepeys peittävät alleen huomattavasti terävämmän kommentaarin vallasta ja identiteetistä. Elokuva näyttäytyy aluksi lähes tarkoituksellisen pinnallisena, mutta juuri sen kautta se alkaa purkaa käsityksiä älykkyydestä, feminiinisyydestä ja uskottavuudesta. Tämä ei ole vain kertomus blondista opiskelijasta Harvardissa, vaan tutkielma sukupuolirooleista, performatiivisuudesta ja siitä, miten yhteiskunta määrittelee, kuka ansaitsee tulla otetuksi vakavasti. Elokuvan keskiössä on Elle Woods, hahmo, jonka koko olemus rakentuu stereotypioiden ympärille. Hänet nähdään ihmisenä, jota arvioidaan jatkuvasti ulkonäön, puhetavan ja kiinnostuksenkohteiden perusteella ennen kuin hän ehtii edes avata suutaan. Juoni seuraa Ellen pyrkimystä päästä osaksi maailmaa, joka pitää itseään älyllisesti ja moraalisesti ylempänä, mutta elokuvan kiinnostavin puoli ei ole hänen matkansa menestykseen vaan se, miten ympäristö reagoi häneen. Harvard ei näyttäydy neutraalina tiedon keskuksena, vaan järjestelmänä, joka palkitsee tietynlaista esiintymistä ja tietynlaista identiteettiä. Miten paljon uskottavuus lopulta perustuu osaamiseen, ja miten paljon siihen, miltä ihminen näyttää? Ja miksi feminiinisyys nähdään niin usein automaattisesti ristiriitaisena älykkyyden kanssa? Teemoiltaan Legally Blonde liikkuu stereotypioiden, feminiinisyyden, luokan ja meritokratian myytin ympärillä. Elokuva tarkastelee erityisesti sitä, miten ihmiset oppivat häpeämään niitä piirteitä, joita pidetään liian kevyinä, liian näkyvinä tai liian naisellisina. Elle joutuu jatkuvasti tilanteisiin, joissa hänen odotetaan muuttavan itseään tullakseen hyväksytyksi, mutta elokuvan radikaalein ajatus on se, ettei hänen tarvitse tehdä niin. Hän ei menesty luopumalla omasta tyylistään tai pehmentämällä itseään järjestelmän vaatimuksiin, vaan käyttämällä juuri niitä ominaisuuksia vallan välineinä. Tässä mielessä elokuva on yllättävän camp-henkinen: se käyttää liioiteltua estetiikkaa ja tarkoituksellista keinotekoisuutta keinona paljastaa, kuinka performatiivisia myös niin sanotut vakavat instituutiot ovat. Miksi yhteiskunta pitää tiettyjä identiteettejä luonnostaan arvokkaampina kuin toisia? Ja kuinka moni ihminen rakentaa koko minuutensa sen varaan, että yrittää näyttää uskottavalta väärille ihmisille? Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Legally Blonde on paljon enemmän kuin 2000-luvun alun romanttinen komedia. Elokuva toimii tarkkana analyysina siitä, miten sukupuolta, älykkyyttä ja valtaa esitetään kulttuurissa, joka palkitsee yhdenlaista näkyvyyttä ja vähättelee toisenlaista. Lopulta Legally Blonde väittää, että todellinen itsevarmuus ei synny siitä, että ihminen oppii sulautumaan joukkoon, vaan siitä, että hän lakkaa pyytämästä anteeksi omaa näkyvyyttään. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#105
May 11 · 49 min
Jakso 105: The Drama (2026)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa pureudumme The Drama -elokuvan maailmaan, jossa ihmissuhteiden intiimeimmät hetket muuttuvat näyttämöksi vallalle, epävarmuudelle ja jatkuvalle itsensä esittämiselle. Elokuva rakentuu emotionaalisen jännitteen ympärille, mutta sen todellinen kiinnostavuus syntyy siitä, miten se tarkastelee modernia läheisyyttä tilanteena, jossa ihmiset eivät ainoastaan rakasta toisiaan vaan myös rakentavat jatkuvasti kuvaa itsestään. Tämä ei ole vain romanttinen draama, vaan tutkielma identiteetistä, kontrollista ja siitä, kuinka vaikeaa aitous on maailmassa, jossa tunteistakin tulee performanssia. Tarina keskittyy suhteisiin, jotka näyttävät ulospäin hallituilta mutta joiden pinnan alla kytee jatkuva pelko menettämisestä, väärinymmärretyksi tulemisesta ja vallan epätasapainosta. Hahmot eivät kamppaile vain toistensa kanssa, vaan myös oman minäkuvansa kanssa. Juoni rakentaa tilanteita, joissa pienet eleet, hiljaisuudet ja sanavalinnat muuttuvat ratkaiseviksi. Elokuvassa kiinnostavaa ei ole vain se, mitä tapahtuu, vaan miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat silloin, kun he tuntevat itsensä haavoittuviksi. Miten paljon ihminen muokkaa itseään tullakseen rakastetuksi? Ja missä vaiheessa kompromissi muuttuu oman identiteetin häivyttämiseksi? The Drama käyttää ihmissuhteita välineenä tutkia syvempää kysymystä siitä, kuinka paljon ihmiset lopulta uskaltavat näyttää toisilleen todellisen versionsa itsestään. Teemoiltaan elokuva liikkuu rakkauden, häpeän ja moraalin ympärillä. Se tarkastelee, miten läheisyys voi muuttua vallankäytön muodoksi ilman, että kumpikaan osapuoli täysin tiedostaa sitä. Miksi ihmiset usein pelkäävät rehellisyyttä enemmän kuin konfliktia? Miten identiteetti rakentuu suhteessa toisen ihmisen odotuksiin? Elokuva nostaa esiin myös modernin tunne-elämän ristiriidan: samaan aikaan kaivataan täydellistä avoimuutta ja suojellaan jatkuvasti omaa haavoittuvuutta. Tämän vuoksi hahmojen väliset keskustelut tuntuvat enemmän psykologisilta neuvotteluilta kuin tavalliselta vuorovaikutukselta. Elokuva ei tarjoa yksinkertaisia ratkaisuja, vaan näyttää, kuinka helposti rakkaus voi muuttua tilanteeksi, jossa ihmiset yrittävät hallita kaaosta hallitsemalla toisiaan. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi The Drama toimii paljon laajempana kuvauksena nykyajan ihmissuhteista kuin pelkkänä romanttisena kertomuksena. Elokuva osoittaa, että kaikkein vaikeinta ei ole löytää yhteyttä toiseen ihmiseen, vaan säilyttää oma identiteetti samalla, kun yrittää tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Lopulta The Drama väittää, että suurin tragedia ihmissuhteissa ei ole eroaminen, vaan se hetki, jolloin ihminen alkaa esittää itseään myös itselleen. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#104
May 4 · 34 min
Jakso 104: Paholainen pukeutuu Pradaan 2 [The Devil Wears Prada 2]
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa tarkastelemme Paholainen pukeutuu Pradaan 2 -elokuvaa ennen kaikkea kysymyksen kautta: voiko tämä tarina todella jatkua merkityksellisellä tavalla muuttuneessa maailmassa? Muodin ja median kenttä ei ole enää sama kuin ennen, ja juuri tämä murros määrittää elokuvan lähtökohdat. Printtimedian asema on horjunut, digitaalinen näkyvyys ohjaa valtaa, ja samalla myös vaikutusvaltaiset portinvartijat ovat joutuneet asemoimaan itsensä uudelleen. Tämä ei ole vain kertomus muotimaailman kulisseista, vaan tutkielma vallasta, kunnianhimosta ja siitä, mitä tapahtuu, kun oma identiteetti rakentuu ulkoisen hyväksynnän varaan. Elokuvan keskiössä ovat tutut hahmot, mutta heidän asemansa ei enää kanna samalla tavalla kuin ennen. Juoni rakentuu tilanteeseen, jossa aiemmin lähes koskemattomana näyttäytynyt valtarakenne joutuu haastetuksi median muutoksen myötä. Printtilehden auktoriteetti ei ole enää itsestäänselvyys, ja digitaalinen kulttuuri pakottaa hahmot kohtaamaan oman merkityksensä uudella tavalla. Tässä asetelmassa jatko-osan onnistuminen kytkeytyy suoraan siihen, kykeneekö se päivittämään konfliktinsa tähän aikaan vai jääkö se toistamaan menneitä kaavoja. Hahmojen väliset suhteet saavat uusia sävyjä, kun valta ei enää perustu pelkästään asemaan vaan näkyvyyteen ja relevanssiin. Kuka hallitsee kertomusta maailmassa, jossa kuka tahansa voi tuottaa sisältöä? Ja mitä tapahtuu, kun aiemmin pelätty auktoriteetti joutuu itse perustelemaan paikkansa? Teemoiltaan elokuva liikkuu vallan, identiteetin ja häpeän ympärillä, mutta nyt ne kytkeytyvät suoraan media-alan muutokseen. Se tarkastelee, miten kunnianhimo muokkautuu ympäristössä, jossa menestyksen mittarit ovat muuttuneet radikaalisti. Miten identiteetti rakentuu, kun perinteiset rakenteet murenevat ja tilalle tulee jatkuva näkyvyyden vaatimus? Miksi häpeä voi syntyä paitsi epäonnistumisesta myös siitä, ettei enää olekaan merkityksellinen? Elokuva nostaa esiin myös moraalin kysymyksen: voiko muuttuvaan järjestelmään sopeutua ilman, että samalla menettää jotain olennaista itsestään? Ja ehkä keskeisimpänä, onko tämä jatko-osa olemassa siksi, että tarinalla on vielä sanottavaa, vai siksi, että alkuperäisen menestys velvoittaa palaamaan? Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Paholainen pukeutuu Pradaan 2 jakaa mielipiteitä juuri siinä, missä sen pitäisi onnistua: ajassa kiinni olemisessa. Elokuva toimii peilinä media-alan murrokselle, mutta samalla se paljastaa, kuinka vaikeaa on jatkaa tarinaa, joka oli vahvasti sidoksissa omaan aikaansa. Lopulta kyse ei ole vain siitä, onko jatko-osa tarpeellinen, vaan siitä, pystyykö se oikeuttamaan olemassaolonsa maailmassa, joka on jo siirtynyt eteenpäin. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#103
April 27 · 37 min
Jakso 103: Heretic (2024)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Heretic-elokuvan maailmaan, joka rakentuu uskon, vallan ja epäilyn ristipaineessa. Tarina vie meidät suljettuun tilaan, jossa kohtaaminen ei ole vain fyysinen, vaan syvästi ideologinen ja psykologinen. Tämä ei ole vain uskonnollinen trilleri, vaan tutkielma uskosta, kontrollista ja siitä, miten helposti vakaumus voi muuttua välineeksi toisen ihmisen alistamiseen. Elokuvan keskiössä on kohtaaminen, joka aluksi vaikuttaa harmittomalta, mutta alkaa vähitellen paljastaa kerroksia, joissa valta siirtyy huomaamatta yhdeltä toiselle. Hahmot eivät ole vain yksilöitä, vaan ajattelutapojen ja maailmankuvien edustajia. Juoni rakentuu dialogin ja tilanteiden kiristyvän dynamiikan varaan, mutta sen todellinen kiinnostavuus syntyy siitä, mitä jää sanomatta. Katsoja joutuu jatkuvasti arvioimaan, kuka hallitsee tilannetta ja millä perusteella. Onko kyse uskosta, tiedosta vai pelosta? Ja missä vaiheessa keskustelu muuttuu manipuloinniksi? Elokuva ei tarjoa yksiselitteisiä vastauksia, vaan pakottaa tarkastelemaan omia lähtöoletuksiaan. Teemoiltaan Heretic liikkuu uskon, manipuloinnin, maailmankatsomusten ja vallankäytön rajapinnoilla. Se kysyy, mitä tapahtuu, kun ihmisen tarve uskoa kohtaa toisen ihmisen tarpeen hallita. Miten vakaumus rakentuu, ja miksi se voi murentua niin nopeasti, kun sitä haastetaan oikealla tavalla? Elokuva käsittelee myös häpeää ja moraalia, mutta ei ulkoapäin annettuina kategorioina, vaan sisäisinä kamppailuina. Miksi jotkut pitävät kiinni uskostaan viimeiseen asti, kun taas toiset alkavat epäillä jo ensimmäisestä ristiriidasta? Ja kuinka paljon meidän ajattelumme on todella omaa, jos se rakentuu ulkoisten auktoriteettien varaan? Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Heretic ei ole vain jännitykseen nojaava kertomus, vaan tarkkanäköinen analyysi siitä, miten usko ja valta kietoutuvat toisiinsa arvaamattomilla tavoilla. Elokuva jää mieleen siksi, että se ei tyydy kertomaan tarinaa, vaan pakottaa katsomaan peiliin ja kysymään, mihin itse uskoo ja miksi. Lopulta Heretic paljastaa, että kaikkein pelottavinta ei ole se, mitä toinen ajattelee, vaan se hetki, jolloin oma varmuus alkaa horjua. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#102
April 20 · 37 min
Jakso 102: One Battle After Another (2025)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tällä kertaa pureudumme elokuvaan One Battle After Another – intensiiviseen, tunteita herättävään tarinaan selviytymisestä, identiteetistä ja siitä, miten pienet hetket voivat määrittää kokonaisen elämän suunnan. Tämä elokuva vie katsojan keskelle jatkuvaa kamppailua, jossa fyysiset taistelut ovat vasta alkusoittoa sisäisille, usein näkymättömille mittelöille. Elokuvan ytimessä seuraamme päähenkilöä, joka tasapainoilee menneisyyden haavojen, nykyhetken vaatimusten ja tulevaisuuden epävarmuuden välillä. Jokainen vastoinkäyminen avaa uuden kerroksen hahmon historiasta ja paljastaa, kuinka syvälle juurtuneet kokemukset muokkaavat hänen valintojaan – ja mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään saavuttaakseen jonkinlaisen rauhan. One Battle After Another on yhtä aikaa karhea ja herkkä kuvaus siitä, miten jatkuvat haasteet voivat sekä murtaa että rakentaa. Puhumme elokuvan vahvasta emotionaalisesta jännitteestä, sen visuaalisesta ilmeestä ja siitä, miten ohjaaja rakentaa tarinan, joka tuntuu yhtä aikaa henkilökohtaiselta ja universaalilta. Miksi päähenkilön kamppailu koskettaa niin syvästi, ja miten elokuva onnistuu välttämään saarnaavuuden, vaikka käsittelee raskaita teemoja? Entä mikä tekee tästä tarinasta niin uskottavan ja samaistuttavan – ja miksi se jää mieleen vielä pitkään lopputekstien jälkeen? Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi One Battle After Another on paljon enemmän kuin kertomus vaikeuksien voittamisesta. Se on elokuva elämän kerroksista, selviytymisen hinnasta ja siitä, mitä tarkoittaa jatkaa eteenpäin taistelusta toiseen. Tämä on syvällistä draamaa parhaimmillaan – ja podcast, jota et halua missata. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
#101
April 13 · 32 min
Jakso 101: The Menu (2022)
Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tällä kertaa sukellamme vallan, kulutuksen ja taiteen merkityksen ytimeen elokuvassa The Menu. Tämä ei ole vain musta komedia tai trilleri fine dining -ravintolasta, vaan tutkielma elitismistä, statuksesta ja siitä, miten taide voi menettää merkityksensä, kun siitä tulee väline vallalle ja identiteetille. Elokuvan keskiössä on eksklusiivinen illallinen syrjäisellä saarella, jossa huippukokki Slowik tarjoilee tarkkaan suunnitellun menun valikoidulle joukolle varakkaita vieraita. Jokainen annos paljastaa vähitellen enemmän paitsi ruoasta, myös vieraista itsestään: heidän suhteestaan valtaan, kuluttamiseen ja kokemuksiin. Illallinen ei ole enää nautinto, vaan kontrolloitu performanssi, jossa jokainen osallistuja on osa suurempaa suunnitelmaa. Hahmojen väliset dynamiikat rakentuvat valheiden, roolien ja itsepetoksen varaan, ja ruokailu muuttuu välineeksi paljastaa heidän todellinen luonteensa. Puhumme elokuvan teemoista: kulutuskulttuurista, vallan rakenteista, taiteen kaupallistumisesta ja autenttisuuden katoamisesta. Miten kokemus muuttuu statussymboliksi? Miksi ihmiset kuluttavat asioita, joita he eivät oikeasti ymmärrä tai edes nauti? Ja mitä tapahtuu, kun taiteilija alkaa vihata yleisöään? Tarkastelemme myös sitä, miten elokuva kuvaa eri tapoja vääristää suhdetta taiteeseen – kontrollin, välinpitämättömyyden tai ylikorostuneen asiantuntijuuden kautta. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi The Menu ei ole vain synkkä satiiri ruokamaailmasta – vaan viiltävä analyysi siitä, miten ihmiset rakentavat identiteettiään kuluttamisen kautta ja miten valta muuttaa kokemukset merkityksettömiksi. Tämä on elokuva, joka kysyy, onko taide enää kokemista varten vai vain esittämistä varten. Poppari-podcastin jakso, joka pakottaa katsomaan omaa suhdettamme makuun, valtaan ja merkitykseen. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast

Showing 1–20 of 29 episodes